BigWildPhoto Adventures

Siinä nimi jolla pääsee ensi kesänä Keniaan valokuvaussafarille. Vielä on paljon töitä, jotta kaikki loksahtaa paikoilleen, mutta muuten fiilikset ovat loistavat!
Keskeneräiset sivut löytyvät osoitteesta: http://www.bigwildphoto.com/
Palutetta ja kysymyksiä saa lähettää ja varauksia matkoille aletaan ottaa vastaan kunhan pääsen kuluttajaviraston virallisten matkanjärjestäjien listoille.

Päivä materiaalin kimpussa

Imukuppijalustan "tähtäimessä" Nakuru järvellä.

Viikko sitten sain vihdoin järjestettyä itselleni kokonaisen päivän selata viime reissun kuvia läpi - siis 2kk sen jälkeen kun palasin arkeen. Kuvia karsin rankalla kädellä. Jäljelle jäi n. 200kuvaa - ei paljoa, mutta taso oli hyvä. Videoklippejä kolmesta kamerasta kertyi reilu 3 tuntia, josta deletoin 30min pois. Jäljelle jääneestä liikkuvaastakuvastakin on aika paljon "tyhjää", kun esim. odottaa 10min paikallaan jotta suutaan raollaan pitävä urosleijona haukottelisi... ja sitten kun päätät ottaa etsimen pois tästä kuvataksesi ohi menevää toista leijonaa, niin taustalla näkyy kun se toinen haukottelee :) Sen jälkeen nauhoitat taas liikkumatta 5min uudestaan, mutta toista haukotustahan ei tietenkään tule...

Nikon P500:lla otettuja panoraamoja laitoinkin jo esille, mutta seuraavaksi koitan saada jotain videota kasaan. Ostin tehtävää varten Adoben Production Premium CS 5.5:n kun oli hyvä tarjous päällä, joten softaa ei voi syyttää, jos lopputulos on kuraa ;) Konettakin olen päivitelly uudella näytönohjaimella ja emolevy+prosessori yhdistelmällä, jotta jaksaa vääntää hd-matskua ilman odottelua.

Vielä on vain epäselvää mistä aloittaa videoiden editointi. Matskua on paljon leijonista, migraatiosta, kirahveista, sarvikuonoista ja hyeenoista. Tähän vielä lisäksi autovideot välimatkoilta ja puistoista. Taidan kokeilla lähestymistä puistokohtaisesti ja sitten lisätä muita pätkiä erilliseen eeppiseen "traileriin" :)

Nikon P500 panoraamat

Kenya 2011 panoramas , a set on Flickr.

Leveitä kuvia helposti pyyhkäisemällä. Resoluutio ei päätä huimaa, mutta helppous ja nopeus on valttia :)

Hiljaista pitää...

Reilu viikko mennyt paluusta Suomeen. Vieläkin aika sekavaa saada kaikkea arkea ja matkan saldoa järjestykseen. Veikkaan että menee vielä kuukausi, ennen kun saatte jotain konkreettista katsottavaksi. Matskua tuli paljon ja varsinkin videoista täytyy varmaan tehdä monta eri "teosta". Innolla odotan sitä hetkeä, kun aika riittää istua koneen ääreen ja muokata ainoastaan Afrikka kuvia :)

Lupaan kuitenkin, että tätä kamaa kannattaa odottaa...

Viimeinen etappi ja krokotiilia lautasella.

Kirjoitan tätä Saharan yllä. On maanantai aamu. Yölennot ja koneessa nukkuminen eivät ole minun "juttujani", mutta onneksi ajatukset pyörivät jossain muualla. Eilen aamulla oli Marassa pilvistä. Meillä oli ollut onnea mukana, sillä muina aamuina oli ollut aurinkoista - vaikkemme onnistuneetkaan pääsemään puiston puolelle suunnitelman mukaisesti klo. 6.30. Otimme ajomatkan rennosti, sillä kukaan ei pidä teistä jotka Maraan vievät, ja koska auto oli pitänyt outoa ääntä oikeasta eturenkaasta kuoppaisilla osuuksilla. Narokkiin päästessämme menimme syömään ja korjasimme vielä sivupeilin, jonka oli joku poika rikkonut pestessään autoamme Marassa. Loppumatka Narokista Nairobiin onkin kuin ilmatyynyaluksella menisi, jos vertaa ensimmäisiin n. 50 kilometriin, ainoana haasteena Mai Maihiun jälkeinen pitkä nousu hautavajoumasta, jolloin rekkojen ohitukset polttoöljysavupilvien läpi eivät tunnu hyvältä - ainakaan suomalaisista :)
Nairobiin päästyämme noudimme autonomistajan, Kipin, kyytiin ja menimme käymään Nairobin kansallismuseossa. Paikka oli upea ja siellä olisikin voinut viettää vaikka puoli päivää tutkien lukuisia löydöksiä ihmislajin ensimmäisistä askelista Keniassa. Myös luonnollisessa koossa olevia villieläimiä on mielenkiintoista tutkia, kun ne on nähnyt ensin livenä maastossa.
Museon jälkeen menimme Nairobin kansallispuistoon katsomaan orpoja villieläimiä, jotka elivät puiston vieressä olevassa "eläintarhassa". Tämä onkin ihan hyvä paikka lopettaa safarireissu, jos ei ole nähnyt luonnossa esim. leijonaa, gepardia, leopardia tai hyeenoita(täplikästä/raidallista). Paikassa on myös paljon muita lajeja, mutta en ollut kovin vakuuttunut eläinten häkkien koosta/kunnosta. Monilta eläimiltä puuttuivat tarvittavat virikkeet ja ihmiset olivat levittäneet roskiaan aitausten ympärille. Ei mikään Korkeasaari, mutta kai itä-afrikan standardien mukaan ok...?
Kun olin puhvelille paahtoleipää antanut ja taputellut kuonoa lähdimme vielä syömään kuuluisaan ravintolaan nimelta The Carnivore. Paikka on buffet-tyylinen, mutta siihen se tavallisuus sitten loppuukin. Ruokalistalta löytyykin mm. strutsia, kalkkunaa, kamelia, kananmaksaa, sonninkiveksiä ja krokotiilia. Tarjoilijat kiertävät pöytiä joissa on lippu ylhäällä ja tarjoavat eri lihoja suoraan vartaasta tai leikkaavat isommasta köntistä. Lihaa tulee niin kauan, kun lippu on pystyssä, ja kun sen kaataa siivotaan pöytä ja tarjoillaan jälkiruuat. Paikka, tunnelma, palvelu ja ruuat oli täyttä 5 tähteä. Koko homman kruunasi käynti vessassa, joka oli siistein ja toimivin mitä olen näinä neljänä Kenian matkanani nähnyt. Lentokenttä, museo ja muut ravintolat eivät pääse edes lähelle. Siisteydelle oli kuitenkin selkeä syy: haalarimies vessassa, joka jutteli mukavia ja tarjosi käsipyyhkeet valmiiksi pesun jälkeen. Olo oli kuin kuninkaalisella, kun takana oli viikon verran reikiä betonissa, tukkoisia pönttöjä ja ahtaita sisäänpäin aukeavia ovia(jolloin joudut seisomaan pöntön päällä sadaksesi oven kiinni) joten pakko oli tipata :)
Tapasimme vielä Miken serkun, joka kaksi vuotta sitten lainasi autoa ja tarjosi kyydin lentokentälle. Silloin hän puhui myös työharjottelustaan Suomessa, mutta olikin sitten mennyt Saksaan. Hauskin yhteys löytyi Wärtsilästä, jonka suuria koneita Miken serkku käytti/huolsi?, ja minkä telakalla faija oli töissä 1980-luvun lopulla. Hiukan haikeat hyvästit heitettiin kentällä, mutta ei mitään suurta draamaa, sillä tulemmehan näkemään vielä monen monta kertaa tulevaisuudessa.
Kotona odottaa varmaan suuri kasa asiakkaiden kuvatilauksia ja vastaamattomia maileja, jonka lisäksi pitäisi käydä vikkelään kuva- ja videomateriaali läpi etc. etc.

No eipähän tarvitse pyöritellä peukaloita :)

BIG five ja kaksi päivää Marassa

Masai Mara eroaa muista käymistäni Kenian puistoista avaruuden, eläinten kirjon ja määrän vuoksi. Nyt kun kaksi täyttä päivää on takana ei voi muuta sanoa, kuin huh huh. Suuri muutto, josta olen kirjoittanut aiemmin, mutta en ole nähnyt ennen, teki suuren vaikutuksen. Vaikka emme nähneetkään gnu-laumojen joenylitystä, niin pitkät jonot ja tuhat päiset laumat olivat pysäyttävä näky.
Tämä oli 4 kerta minulle Afrikassa. Koskaan en ole saanut vyölleni Big five:ä. Aina on jäänyt puuttumaan se yksi ja ainoa: Leopardi. Monesti olen kuullut tarinoita iltanuotiolla spottauksista ja yrittänyt seuraavana päivänä löytää paikalle, mutta tuloksetta. Tänään se sitten tapahtui. Olimme tulleet Mara Riverin sillalle Tanzanian rajalle ja Mike oli kuullut radiosta ja vartioilta, että joen toisella puolella oli nähty leopardi. Kun hinnasta oli väitelty tiiviisti - maan tutulla tavalla - hetki, hyppäsi rangeri kyytiin ja lähdimme toiselle puolelle puistoa. Löysimme puun jonka lähistössä kissa tiettävästi oli, mutta emme nähneet kuin antiloopin raadon puussa. Mutta kuin saimme löydettyä kiertoreitin(joka vaati ajoa urattomassa maastossa -> kielletty puistissa, mutta koska mukaa oli rangeri, niin raha taisi merkit enemmän kuin säännöt), niin pienen puron penkereeltä, varjosta heinikon seasta, minä kerrankin spottasin täpliä: leopardin. Näkyvyys oli huono ja valoisuus kaamea, joten materiaalista ei tullut huippu kamaa, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni sain ison viisikon kasaan. Mahtava fiilis. Hauskaa oli se, että niin sai Jaakko ja Faijakin :) Ensimäisellä retkellään Afrikassa.
Mutta Marasta päälimmäisiksi jäivät mieleen lukuista leijonat, leopardi, suuret eläinlaumat ja öiset hyeenan äänet(jotka viime yönä olivat niin riipivät, että naapuri teltoissa ihmiset heräilivät peloissaan :)
Niin paljon olisi kerrottavaa pieniä hauskoja/jännittäviä yksityiskohtia, mutta virta ei riitä selittääkseni kaikkea. Eikä kaikkea voi sanoin kuvata. Tämä täytyy kokea itse. Afrikan villi luonto opettaa ja avartaa tavalla, mitä ei voi käsittää, ennen kun on juossut kirahvien perässä savannilla...

;)

Liity tykkääjiin Facebookissa ja lähde mukaan elämäsi seikkailuun.

Helvetillinen matka porteilta Masai Maraan

Eilen heräsin kauniiseen auringonnousuun Hell's Gate:llä ja lähdin aamulenkille. Alas laaksoon oli mukava kilometrin matka alamäkeä. Usva laaksossa, jota ympäröivät jylhät kallioseinämät, loivat taianomaiset puiteet kirmailulle villissä luonnossa. Kohtasin lenkilläni pari kirahvia(joita koitin vähän jahdata leikkimielisesti), antilooppeja, pahkasian, puhvelilauman, helmikanoja ja seeproja. Pidin otsassani Gopron pikkukameraa, joten tulevaisuudessa kun saan kaiken materiaalin editoitua, pääsette mukaan aamuseikailulleni.
Aamupalan jälkeen lähdimme Jaakon kanssa vaellukselle joka vei kapean kanjonin läpi kuumillelähteille. Patikointi kesti melkein 4 tuntia ja vaikka housuni repesivätkin kiipeillessä haastavassa maastossa, oli reissu sen arvoinen. Tässäkin mukana oli otsakamera.
Klo. 13 jälkeen aloitimme ajamisen Masai Maraan. n. 2h jälkeen, juuri ennen Narokia aloin kuuntelemaan, että jostain kuului kiehumisen ääntä. Sanoin Mikelle, että nyt on jotain pielessä ja meidän on pysähdyttävä. Onneksemme olimme juuri ohittaneet pienen kylän ja emme kauaa ehtineet ihmetellä kuinka Hiacen etupenkit nostetaan, kun paikalle käveli mekaanikko haalarit päällä. Syylärin paineventtiili(termostaatti?) oli huonossa kunnossa ja aiheutti ylikuumenemisen. Kun Mike oli aikansa vääntänyt mekaanikon kanssa, huikkasi hän ohi menevältä motoristilta(jolla oli jo mukana kaveri ja kamaa tarakalla) kyydin takas kylälle. Hetken päästä haalarikaveri tuli uuden korkin kanssa takaisin ja pääsimme pian jatkamaan matkaa.
Narokista otimme huoltoasemalta kyytiin jo reissumme toisen kyytiläisen, Jonaksen, joka tuli kanssamme Ololamutiek-kylään ihan Acacia campin lähettyville. Mutta koska auton korjaamisessa meni aikaa, niin pimeä tuli kesken matkaa. Ja jos maailman huonokuntoisemmat tiet ja pimeä eivät tehneet ajosta tarpeeksi haastavaa, niin tulipa tiellemme myös kaatunut piikikäs akaasiapuu. Samalla Mike sanoi: "This is not good". Äänen sävystä ymmärsin heti, että kyseessä oli enemmänkin kuin kaatunut puu. Koska puu oli tuore ja katkaisi tien liian "hyvin" kiinnitin huomioni katkaisu kohtaan, joka näytti hakatulta. Mike peruutti ensin reilusti taakse ja keskusteli liftarimme kanssa tiiviisti swahiliksi. Sitten kaasutimme puuta kohti ja kiersimme sen oksien raapiessa kylkeä. Kun pääsimme vähän matkaa eteenpäin, sanoin Mike, että kyseessä oli ryöstäjien ansa. Huokasimme helpotukseta ja jatkoimme matkaa pimeydessä, jota kaukaiset salaman iskut valaisivat vähän väliä. Pääsimme kuiten turvallisesti, mutta väsyneinä perille majapaikkaamme. Ilta meni mukavasti Tuskeria siemaillessa nuotiolla, hyeenojen ja norsujen säestäessä lähi ympäristössä. Uni tuli nopeasti...

Matka helvetin porteille...

Kolmas päivä Afrikassa tekee loppuaan. Eilen oli täysi päivä Nakurussa ja näimme lisää eläimiä kiertäessämme puistoa. Kävimme aamulla Baboon Cliffseillä katsomassa upeaa maisemaa järven ympärillä. Sieltä tulimme alas eteläreittiä ja ajoimme airstripin kautta puiston toisessa päässä olevalle leirintäalueelle(Makalia Falls) syömään ja ottamaan päikkärit. Sen jälkeen lähdimme etsimään leijonia mistä olimme kuulleet havaintoja monelta kuljettajalta sekä radiosta. Kaksi leijonaa oli nähty pienen lentokentän läheisyydessä, joten suuntasimme sinne. Mutta kahden sijasta löysimme lauman johon kuului uroksen lisäksi 6 naarasta. Ilma oli hieman pilvinen, joten kuvauksellisesti tilanne ei ollut paras mahdollinen.
Kun saavuimme camping-alueelle, niin onneksemme kaikki rekat olivat poistuneet ja saimme koko paikan vain itsellemme. Kylläpä oli hiljaista. Illalla kuului vielä epämääräistä murinaa/haukuntaa lähi metsästä ja faija saikin taskulampun kiilaan muutamia kiiltäviä silmiä. Aamuyöllä herätessäni Miken kanssa kuunneltiin miltä virtahevon äänet kuulostaa. Tämä oli meille kaikille uutta, että Lake Nakurussa on virtahepoja. Niitä ei kannata kohdata öisellä vessakäynnillä :)
Tänä aamuna menimme nopealle gamedrivelle ja onneksemme löysimme hyeenan. Matala auringonpaiste loi hyvän valomaailman ja sain aika hyvää pätkää. Sitten kävimme peseytymässä kylmässä suihkussa ja suuntasimme kohti Naivashaa. Siellä kävimme täydentämässä ruoka- ja juomavarastot jonka jälkeen ajoimme Hell's Gateen.
Olemme leiriytynyt Naibura campsite -nimiselle leirintäalueelle, missä olimme serkkuni kanssa 5 vuotta sitten. Huomenna menemme patikoimaan tulivuoren kraateriin ja katsomaan kuumia vesisuihkuja. Mutta mikä parasta, niin aamulla vedän ensimmäisen juoksulenkkini Afrikan savannilla. Telttapaikoilta aukeaa uskomaton näkymä laaksoon, jossa toivonmukaan on hieman usvaa ja eläimiä joiden kanssa juosta kilpaa :) Seuratkaa Endomondo -profiiliani niin näette reitin missä päin kirmailen!! :D Kiinitän myös GoPro kameran otsaani jotta pääsette myöhemmin mukaan fiiliksiin.
Nyt lopettelen kirjoittelun, koska Jaakko on Miken opastuksella paistanut meille kalaa(en ymmärtänyt mitä kalaa) ranskalaisittain ja tuoksu on hyvä.
Kuva on paria tuntia aikaisemmin kun keräsimme polttopuita nuotiota varten(joka on kuulemma kielletty, mutta onneksemme puistonvartija ei rankaissut :) Kenia vaikenee...

Nairobi 2 Nakuru

Ensimmäinen vuorokausi kohta takana. Yölento oli pitkä ja uuvuttava. Pojat(Faija ja Jaakko) nukkuivat kää kenossa vuorotellen koneessa, terminaalissa, autossa ja safariajelulla Nakurussa. Kyllä minunkin väsymys voitti jossain vaiheessa ja torkahtelin seisaaltaan eläimiä tähyillessäni kiertoreitillä järven ympäri. Testailin vähän kaikkia 4 kameraa, mutta olo oli niin nuutunut, kellonaika tylsä ja ilma ankea, etten jaksanut paneutua täysillä. Huomenna tiistaina siis täydellä höyryllä gameihin :)
Pieniä vastoinkäymisiä oli koko päivän, mutta onneksi sain ajateltua asiat niin, että näitähän pitääkin tulla, jotta seuraavalla reissulla saa asiat hiottua paremmiksi. Mutta eläinten spottaus alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: lounaan jälkeen suunnattiin ekalle rundille leirintäalueelta ja minuutin päästä tien vieressä paksulla vinoon kasvaneella puunrungolla makaili kaksi nuorta leijonaa. Siis n. 500m päästä siitä missä yövymme ja mistä nyt tätä pilkkopimeässä kirjoitan. Leirintäalueella on ainakin 20 muuta samanlaista telttaa ja kolme rekka lastillista jotain ruotsinsukuisia ihmisiä. Kova on älämölö :)
Ja mitä olisi afrikanmatka ilman apinahyökkäystä. 20 minuuttia ja paviaani ottaa ei yhden vaan 3 banaania kainaloonsa kuin amerikkalaisenjalkapallonpelaaja(kuten Jaakko tapahtuman ilmaisi). No sitten ystävällinen puistonvartija tuli taittoperäsen rynnäkkökiväärinsä kanssa tarkastamaan tilanteen ja toi meille oksan jolla hätyytellä seuraavat uhkat.
Kohta untenmaille muutaman Tuskerin voimalla ja huomenna kohti uusia seikkailuja. Nakuru vaikenee...

Tekniikka kasassa, muttei hanskassa

Matkalle lähtee 4 kameraa, jos ei tablettia ja kännykkää lasketa, vaikka niillä saatan kuvia ottaakkin.

1. GoPro HD Hero
2. Nikon CoolPix P500
3. Nikon D5100(18-55mm ja 28-300mm linssit)
4. Hasselblad H4D-40(80mm ja 300mm linssit)

Nikoneista menee kiitos Suomen Nikonille ja Hasselbladista Fimeko Oy:lle. Loistavaa palvelua molemmissa paikoissa. Suosittelen. Suuri ja syvä kumarrus.

Mielelläni en 4 kameraa käyttäisi, sillä tiedän kokemuksesta, että kun jotain alkaa tapahtua, niin silloin ei ole aikaa vaihtaa kameraa. Päätös mitä kameraa käyttää missäkin tilanteessa, pitää olla tiedossa etukäteen. Muutoin ei saa parasta mahdollista materiaalia talteen.
Jokaiselle kameralle on kuitenkin oma erikoisalueensa. Siinä missä toinen loistaa, ei toista ole edes mahdollista käyttää.
GoPro HD on pienin kamera ja se onkin sen valttikortti. Sen saa kiinnitettyä melkein mihin vaan ja tulenkin kytkemään sen mm. päähäni ja auton kylkeen.
CoolPix P500 on parhaimmillaan silloin, kun videota pitää saada pitkän matkan takaa ja muutenkin video-ominaisuudet ovat joukon monipuolisimmat, mainittakoon esimerkiksi nopeat kuvataajuudet jolla saa näyttäviä hidastuksia.
D5100 käytän tasapuolisesti videointiin ja stilleihin. Videolla suuresta kennosta on hyötyä pienen syvyysteräävyyden saamiseksi ja stilleissä loistaa tarkennusnopeus(tähän joukkoon verrattuna) ja monipuolinen linssi(28-300mm).
Hasselbladi onkin sitten ihan oma juttunsa. Keskikoon kamerathan eivät yleisesti sovellu wildlife -kuvaukseen, mutta juuri siksi otankin sen mukaan matkalle. 300mm linssi vastaa n. 200mm kinokoossa, joten kovin lähelle sillä ei päästä. Onneksi resoluutio antaa myöten cropatessa, mutta ainahan sitä voi ajaa lähemmäksi leijonia :) Tarkennusnopeus ja "kömpelyys" tulevat ehkä olemaan suurimmat ongelmat eläimiä kuvatessa. Maisemissahan Hasseli onkin sitten taas elementissään.

Kameroiden kanssa taivoitteenani tällä retkellä on dokumentoida reissua reissuna videolle ja sen lisäksi testata keskikoon formaattia wildlife -kuvauksessa. Stilleissä yritän taltioida enemmän tunnetta, kuin faktakuvia eläimistä. Samaa lähtökohtaa toteutin jo viimeksi kaksi vuotta sitten(ja mielestäni hyvällä menestyksellä) mutta nyt kokeilen jos ison kennon edut päästävät minut vielä lähemmäksi tavoitettani. Mutta siis pääpaino on videossa, jonka takia olen sijoittanut rahaa ensimmäistä kertaa jalusta ratkaisuihin. Kokeilen sijoittaa Manfroton video/stilli -pään(MH055M8-Q5) imukupeilla auton keulan tai perän kattoon. Tällöin, jos visualisointini ovat oikeassa, ratkaisu olisi videokuvausta varten autosta optimaalinen. Mutta olen varautunut, että savanni opettaa... :) Lisäksi olen hommanut vapaalla kädellä videointia varten Hague MMC steadycamin. Nyt kun matkassa ovat teräväpiirtokamerat, niin ei ole varaa pilata hyvää matskua tärinällä, sillä sillä on suuri vaikutus lopputuloksen laatuun. Lisäksi otan mukaan vanhoilta videoaikakausiltani(n.6-9 vuotta sitten) säästämäni haulikkomikin mukaan siltä varalta jos intoudun tekemään haastatteluja. Muutenhan puistojen äänimaailma koostuu pääosin autojen ja turistien äänistä, varsinkin "isojen" eläinten läheisyydessä.
Tämän kaiken materiaalin pyrin käymään läpi iltaisin tabletilla(Tablet -tietokone :). Sen virkaa pitää tuore Asus Eee Pad Transformer näppäintelakalla varustettuna. Sillä kirjoitan nyt tätäkin postia grillatessani kotini takapihalla. Android käyttöjärjestelmä antaa tuen kortinlukijalle ja ulkoisille muisteille(niin tikuille kuin kiintolevyille) joita käytän varmuuskopioina. Seuraavina päivinä teen testejä kameroilla ja ohjelmilla jotta saan hiottua työnkulun mahdollisimman jouhevaksi ja akkuystävälliseksi.
Sähköä kuluttavia laitteita on matkassa liikaa. Siitä ei pääse mihinkään. Ostin verkkokauppa.comista invertterin autoon, jolla koitan pitää edes jotain virtaa kaikissa 4:ssä kamerassa, puhelimissa ja tässä tabletissa.
Tekniikka asettaa omat haasteensa safarireissuille, mutta tylsäähän se olisi, jos elämä olisi liian helppoa... ;)

Kilpaa Masai-poikien kanssa

Viimeiset 5 vuotta olen haaveillut juoksutreeneistä Masai Marassa. Käytännössä se meinaa sitä että maksan Masai-kylän pojille pari sataa shillinkiä "kävelystä", mutta vedänkin juoksulenkin. Nyt kun tämän kesän reissussa on mukana Hell's Gate joka soveltuu myös patikointiin ja pyöräilyyn(vähäisten petoeläinten takia) niin aijon käydä sielläkin lenkillä.
Otan mukaani puhelimen jota olen käyttänyt jo yli vuoden päivät lenkkieni mittaukseen ja tallenukseen, joten nyt saan kartalle piirrettyä kilometrit hieman eri kohdasta maapalloa :)
Ohjelmana toimii Endomondo ja puhelimena Motorolan Defy. Tuohon blogin oikeaan reunaan koitan kehittää widgetin johon päivittyy nyt kuukauden treenit Järvenpäästä Masai Maraan. Koitan sitten jakaa lenkkilinkit karttojen kanssa tänne blogiin, kun lenkkarit ovat pöllyttäneet Afrikan mannerta. Sanonta: "Juosta henkensä edestä" voi saada ensi reissulla ihan toisenlaisen käyttötarkoituksen :)

Savannilta kantautuu ääniä...

Tämän kesän matka on lukittu.

Ostin keskiviikkona lentoliput itselle, kaverille ja faijalle. Kone rullaa kiitoradalle 24.7 ja vingauttaa renkaansa Helsinki-Vantaalle 1.8. Seitsemän päivää siis reissataan Keniassa kaavalla: 2 yötä Lake Nakurussa, 1 yö Hell's Gatessa ja 3 yötä Masai Marassa.
Mutta hyvät uutiset on vasta alussa...

Viidakkorummut ovat kertoneet, että Maailman seitsemäksi ihmeeksi tituuleerattu The Great Migration on JO alkanut!!! Eläimet ovat saavuttaneet jo Keekorok Lodgen jossa asti en isoja eläinlaumoja nähnyt edes 2009 vaikka silloin oli jo elokuun alku. Tämä lupaa erittäin hyvää ja poistaa huoleni siitä etten "uskaltanut" varata matkaa syvemmälle syksyyn. Toivottavasti Mara Riverillä on sitä luontodokkareista tuttua äksöniä, kun krokotiilit napsivat helppoja lounaita :)

Lentolippujen kyttäämistä...

Olen viime viikot pitänyt selaimessa ebookersin välilehteä auki haulla hel-nbo ja päivät heinäkuun lopulta. Aamulla kun laitan koneen päälle ja  avaan selaimen, niin hinnat päivittyvät. Ja sitten päivittelen sivua pari kertaa/päivä. Hinnat ovat vaihdelleet siinä 700e-1000e välillä. Ja nyt kun lapsuudenystäväni Jaakko lähtee mukaan, niin olen jatkuvassa valmiudessa painamaan varaa-nappulaa. Kunhan hyvä hinta löytyy. Viimeistään kuitenkin tämän viikon lopulla. Eli vielä ehtii Matti ja Maija Myöhäiset matkalle, kunhan ottavat heti yhteyttä.

Seikkailukausi avattu Karhunkierroksella

Viime viikolla kävin rykäsemässä reilun puolikkaan karhunkierroksen(n. 50km) Kuusamossa. Kaverilla on asunto Rukan kupeessa, joten siitä sain idean vaellukselle. Otin mukaan lopputalvesta ostamani Mamiyan RZ keskikoon filmijärjestelmän koettaen seurata legendaarisen Ansel Adamsin jalanjälkiä :)
Aloitin matkan Oulangan Luontokeskuksesta ja tarvoin takas Rukalle kahdella yöpymisellä. Rinkan painavin osa oli kamera linsseineen ja jalusta, joten Clacksin hammockki toimi yösijana. Nyt otin reissulle myös retkikeittimen, sillä mustikkakausi ei ole vielä alkanut ;)
Laittelen tänne kuvia sitten kun saan kuvat kehitettyä ja scannattua.
Tulipa muuten lautailtua taas n. 7 vuoden tauon jälkeen. Sain korkata iskemättömän rinteen ja aika äkkiä lihasmuisti toimi vaikka muu massa onkin lisääntynyt :) Sitten skabattiin jo kaverin kanssa, kumpi saa enemmän ilmaa boxin reunasta :)


Ja sitten Kenian seikkailu-uutisiin:

Nyt perääntyivät viimeisimmätkin lähtijäehdokkaat, joten näyttää vahvasti siltä, että lähden matkaan yksin. Jollei tällä viikolla ihmeitä tapahdu...

Uudet suunnitelmat!

Eli hyppään suoraan faktoihin:

Kukaan ei ole varmuudella tulossa matkalleni Afrikkaan.

Olen hieman yllättynyt tilanteesta, sillä kiinnostuneita ja innostuneita ihmisiä on paljon. Pari päivää olen miettinyt, että mitä sitä sitten tekisi. Usko siihen, että joku uskaltautuu vielä mukaan on vielä olemassa. Olen myös miettinyt, että meni miten meni, itse en anna periksi unelmasta. Toivon vaan että ihmiset ymmärtäisivät sen, että tällaista reissua tähän hintaan ei ole mahdollista toteuttaa, paitsi suunnittelemalla ja järjestämällä kaiken itse. Ja sitä en suosittele kenellekkään, mutta voin antaa vinkkejä niitä pyytäville.

Ja koska suurin este ihmisillä tuntuu olevan raha, niin päätin ottaa matkasuunnitelman, päivät ja budjetin uudelleen syyniin. Päivät Keniassa vähenivät seitsemään, puistopäivät kuuteen, Samburu vaihtuu Hell's Gateen ja yö Nairobissa lähtee pois. Tällä suunnitelmalla budjetti on 2500e maksimissaan ja silloinkin jos vain yksi ihminen tulee mukaan. Matkapäivät siirtyisivät kokonaan heinäkuun puolelle esim. 19-27.7. Näin välissä olisi vain yksi viikonloppu. Ja lentojen hinnat ovat hieman laskeneet, joten edellä mainitulle ajankohdalle liput olisivat halvimmillaan 800-850e.
Samburun vaihto Hell's Gateen johtuu välimatkoista. Koska öitä on nyt vain 6, niin yhdeksi yöksi ei kannata ajaa pohjoiseen ja takas Nakuruun. Viimeinen Nairobi-päivä olisi suht lyhyt, sillä aamulla pitää lähteä Marasta ajamaan, mutta kyllä siinä kerkeää käydä museossa tai kirahveja silittämässä.

Kuikas suu nyt pannaan? Löytyykö lähtijöitä? Seikkailu ei odota enää kauaa...

Fanisivusto Facebookissa

Avasin juuri FB:hen uuden pAt -sivuston(pauli afrikkaan ja takaisin :) ja nyt kun 6 vuotispäivä lähenee on tarkotus kaivella julkaisemattomia kuvia menneisyydestä. Pysykää perässä! Saa tykätä ;)

Pieniä palasia

Kun kone aloitti laskeutumisen 13h lennon jälkeen alkoi leukoja kutittamaan. Tähän mennessä ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin seurata numeroita monitoreista, tauluista ja lipusta. Hypätä oikeaan bussiin terminaalia vaihtaessa ja astua koneeseen. Ylimääräistä sylkeä nieleskellessä koko kropan valtasi eriskummalinen levottomuus. Kuin pitäisi päästä vessaan vaikka hätää ei ole. Kun ensimmäiset merkit savanneista alkoi näkyä koneen ikkunasta todellisuus iski täysillä: tästä eteenpäin se on sitten itsestä kiinni mitä tapahtuu. Viikon päästä sama kone tulee hakee kentältä, se on ainut asia johon voi edes jotenkin luottaa. Ne n. 150 tuntia siinä välissä on vielä kirjoittamatta. 6000km kotoa, yksin ja kaikki mitä tapahtuu seuraavaksi, on sinusta ja ainoastaan sinusta kiinni. Älä turvaudu siihen, että joku auttaa sinua. Älä luota keneenkään. Varaudu kaikkeen mitä voit kuvitella ja yritä kuvitella kaikki mitä voi tapahtua.
Pelko ei itsessään ole paha, mutta kuinka siihen suhtautuu voi kääntää asiat väärään suuntaan. Vai onko mikään suunta väärä jos siitä oppii jotain? Jos pelko lamauttaa, niin siitä on haittaa. Kun voittaa pelkonsa, luottamus itseensä ja siihen että pystyt hallitsemaan tilanteensa kasvaa. Esimerkki: Vieraassa kaupungissa ajaminen voi tuntua haastavalta, mutta kun on selvinnyt Nairobin keskustan liikenneympyräketjusta ruuhkassa pariin kertaan, niin sitä suhteuttaa Suomen liikennejärjestelyt hieman eri tavalla.
Itse huomaan pelkääväni eniten silloin, kun pitäisi alkaa tekemään jotain "pelottavaa". Ensimmäinen askel kohti tuntematonta on aina vaikein. Sitten kun on polviaan myöten suossa ja on pakko toimia, niin pelko väistyy toiminnan tieltä. Pyrin aina kysymään ennen ensimmäistä askelta, että jos teen tämän, niin mikä on pahinta mitä voi sattua? Ja pahinhan on kuolema(vaikka voihan sitä kuulemma elää tuonpuoleisessa ja sen jälkeenkin, mutta näin yleensä tässä elämässä). Jos en kuole, niin voin aina yrittää uudestaan.

"Helpommin pääset hengestäsi junaradalla, miksi lähteä Afrikkaan tappamaan itseäsi?" - sanoi faija, kun kuuli aikeistani lähteä yksin Keniaan.

Se siitä perheen tuesta :)
Pelko on useasti epäonnistumisen pelkoa. Jos antaa itselleen luvan epäonnistua, niin sitä ei tarvitse pelätä. Menneisyyttä ja vanhoja tarinoita on turha pelätä, sillä joka hetki voit aloittaa uudestaan ja olla jotain muuta kuin mitä olit.
Nyt, ennen kuin tämä posti alkaa liiaksi rönsyilemään, niin palataan alkuun - lentokoneeseen 6 vuotta sitten...

No kone laskeutui, viisumihakemukseen määränpääksi epämääräisesti Masai Mara, autonvuokraaja pelasti minut taksikuskeilta, ajettiin keskustaan, näin haikaroita, täytin laput, sain avaimet, lähdin ajamaan väärään suuntaan(siis paikallisesti oikeaan), hoin koko päivän mielessä ja ääneen lausetta: "Pysy vasemmalla", löysin puoliksi tuurilla Maraan illansuussa, seurasin rekkaa kunnes se kääntyi johonkin majapaikkaan, tapasin Miken, join pari Tuskeria(olutta), opetin neljän eri maan kansalaiselle sanan: "Paskahousu", aamulla tuijottelin leijonaa jolla oli verinen naama aamiaisestaan, luulin tietäväni missä ajoin, eksyin, poltin oikean käteni niin että se turposi puoli senttiä joka suuntaan, juutuin autolla mutaan, ajoin 50km väärään suuntaan, törmäsin pimeällä oikeisiin ihmisiin, he näyttivät kättäni ja pyörittivät päätään, valkoinen ja yksin täällä ei ole hyvä asia, minut päästettiin hienoon lodgeen yöksi, teltassani oli hoitoainetta hiuksille ja kolmenhengen sänky, valtio luottokortille, aamulla kohti alkuperäistä yöpaikkaa, portilla vartijat pitivät puhuttelun, olivat etsineet minua koko yön, tuntui pahalta, maksoin vaikkei olisi tarvinnut, menin Miken luoksi, hän ja edellisen illan korttipelikaverit olivat olleet huolissaan, tuntui pahalta, sitten loppui käteiset, kortti ei käynyt täällä, Mike käski olla huolehtimatta ja sanoi lainaavansa rahaa, en ymmärtänyt, tärkeintä oli että minulla on hyvä loma josta voin kertoa kotona ystävilleni ja perheelleni, eteeni tuotiin olut, hakuna matata, loppu päivinä paljon hyviä kuvia ja videota, matka Miken kanssa Nairobiin, pankista käteistä, uuden ystävän luokse syömään, lasipullosta coka colaa peltimajassa, pieni digipokkari painoi kaulassa enemmän kuin koskaan, hyvästelyt ja kiitokset, nokka kohti keskustaa, ruuhkassa tunti ilman ilmastointia, lehtiä ja aurinkolaseja joka suunnasta, ikkunat kiinni, vielä kuumempi, auton palautus ja kyyti kentälle, tuplatarkastus kameralaukulle, takapuoli omalle paikalle, viimeinen huokaus, selvisin, olen hengissä.

Helsinki-Vantaalla faijaa odotellessa huomasin, että kenkääni oli jäänyt Keniasta pieni pala heinää. Istuin bussipysäkillä ja mietin mitä sanon kaikille kysyjille. Kokemus oli peloista huolimatta niin ylivaltaava, ettei kukaan tule koskaan ymmärtämään täysin sitä mitä yrität kertoa. Heidän täytyy kokea se itse. Maata tuijottaessani tajusin, että minusta taisi jäädä savanneille iso säkillinen pieniä palasia....

Seikkailu odottaa osallistujia...

Mikeltä tuli viestiä jonkin aikaa sitten, että nyt on selvillä auto, leirikamppeet ja muutenkin koko budjetti laskettu niin tarkkaan, kun se on mahdollista. Autoksi olisi tulossa paku, eli Keniaksi Touring van :-)  Ja tämähän passaa vallan mainiosti, sillä koko katto nousee ylös ja tilaa on nyt useammalle.

Nämä Nissanin ja Toyotan pakettiautot on safarien ja muunkin Kenian liikenteen varmaa vakiokalustoa. Jatkuva neliveto, radio ja varaosia helposti saatavilla.
Tähän mennessä reissuillani olen tottunut tarkkailemaan eläinten lisäksi puistoissa myös valkoisia pakuja ja maastoautoja, joista törröttää pitkä antenni. Sillä silloin kun tälläinen auto pysähtyy ja vaihtaa suuntaa vauhdilla on jossain toinen antenni-auto nähnyt eläimen. Ja nämä eläimet eivät ole antilooppeja vaan leijonia, gepardeja, leopardi, sarvikuono(muualla kuin Nakurussa) tai jotain yhtä harvinaista. Nyt olisi sitten vastaava radio omassa autossa, jolloin ei tarvitse seurata muita autoja. 2009 reissullahan tein oman harvinaisen spottauksen, kun olin etsimässä vaeltavia seepralaumoja Marassa joelle vievän tien varrella. Olin paahtanut 20min suuntaan jossa iltanuotiolla ollut kaveri kertoi nähneensä "tuhatpäin" knuita ja seeproja, mutta kun mitään ei ollut missään, niin päätin palata takas varmoille mestoille, kun aamu oli vielä nuori. Auton käännettyäni ehdin ajaa 10 metriä, kun näin korvan heinikossa. Jarrut pohjaan ja kattoluukusta ulos: Kaksi leijonaahan siellä kaadon vieressä mahat täynnä :) No koska valo oli mukava ja heinikko kohtuu lyhyt, niin jäin  tunniksi ottamaan stillejä ja videopätkää. Tällä välin pari-kolme autoa pysähtyi vierelleni ja kuskit kehui spottaustani. Tuntui hienolta kun sai kerrankin näyttää muille mitä olin itse löytänyt savannilta.
Auto ja retkikamppeet tulee Miken ystävältä ja hinta on edullinen, joten varaus tulisi tehdä ASAPpina, sillä huippu kausi lähenee ja varaukset olisi hyvä olla jo. Nyt kun autoon mahtuu se n.8 henkeä, niin tavoitteena olisi, että saisin täältä suomesta vähintään 4 seikkailijaa mukaan, jotta kustannukset putoisivat alle 3000e/henkilö. Lähes kaikki, joilta olen kysynyt Afrikkaan lähdöstä, ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita ja innoissaan, mutta... niin aina tuntuu olevan se mutta. Loma-aikataulun sopimattomuuden ymmärrän ja työesteet, mutta loput on enemmän tai vähemmän järjesteltävissä. Raha on yksi yleisimmistä syistä. Nyt tiedoksi kaikille lukijoille: Etelän pakettimatkoille ja Thaimaaseen pääsee koska vaan ja samat järjestelyt tarjoaa aika moni taho. Minun Kenian matkoja ei kannata verrata mihinkään, ellei ole aiemmin käynyt Afrikassa. Näillä reissuilla jännittää varmasti :) Kokemuksia ei voi laskea rahassa. Itselläni ei ole koskaan ollut ylimääräistä rahaa lähtiessäni Afrikkaan. Olen lähtenyt, koska olen halunnut luopua turvallisuuden tunteesta ja katsoa mitä maailmalla on minulle näytettävää. Jos haluat mukaan kesän suurimpaan seikkailuun, niin ota yhteyttä nyt! Paikkoja rajoitetusti.
Näihin mainoksiin on hyvä lopettaa :)

3 vapaata paikkaa autossa

Hieman arveluttaa tehdä minkään muotoisia ilmoituksia näin huhtikuun ensimmäinen päivä, mutta nyt kun avautui pieni hetki kirjoittelulle, niin pakko käyttää hyödyksi.

Eli tällä hetkellä loppukesän Kenian seikkailulle olisi 3 vapaata paikkaa autossa. Ajoneuvon 2 muuta paikkaa on tietenkin minulle ja kuski/opas/kokille, joka näillä näkymin olisi hyvä ystäväni Mike.
Olen Miken kanssa ollut nyt tiiviissä sposti-vaihdossa ja odottelen seuraavaksi tarkempia lukemia budjettiarviosta. Tein oman budjettiarvion tein jonkin aikaa sitten. Lähetin myös pauli Afrikkaan ja takaisin -facebook ryhmän jäsenille kyselyn matkan hintaa koskien. Summa jota kyselyyn vastanneet olisivat valmiita(tai arvioivat muiden maksavan) maksamaan vaihtelivat 1000e ja 4000e välillä. Keskiarvo oli siinä 2500-3000e tienoilla. Tällä hetkellä oma(hieman yläkanttiin tehty) hinta-arvioni matkalle on 3000e, mutta siinä on moni asia laskettu huonoimman vaihtoehdon mukaan.
Koska tämä on ensimmäinen "ryhmämatkani", niin täytän paikat lähipiiristäni ja sen ympäristöstä, joka tarkoittaa myös, että itse matkustan nollavoitoilla. Eli jos matkan kustannukset jää ilmoittamani summan alle, niin annan ylijäämärahat takaisin matkaajille. Ja jos kustannukset nousee oman virhearvion takia yli ilmoittamani summan, niin maksan loput omasta pussista. Tämän ensimmäisen matkan pääpointti minulle on testata teoriaa useamman ihmisen yhteisestä matkasta Keniaan sillä tyylillä millä minä olen jo kolmesti matkannut ja itse järjestänyt matkan. Muutenhan homma on paljon simppelimpi, kuin esim. viime soolomatkallani, sillä menemme minulle jo tuttuihin kohteisiin ja lisäksi mukana on paikallinen luotettava kaveri. Suurin testialue on muonapuoli. Mitä vaaditaan 5 hengen ruokkimiseen niissä puistoissa, joissa yövytään leirintäalueella? Minulle ruokahuolto on ollut aina toissijainen asia Afrikan matkoilla. Viimeksi ostin kaupasta 30litraa vettä, 5 litraa todella makeeta mehua, pari isoa paahtoleipää, nötkötti-, hedelmäkoktail- ja sardiinisäilykkeitä(en löytänyt tonnikalaa :) sekä pari pussia pähkinöitä ja lavan olutta. Toisen paahtoleipäpussin vei takapenkiltä paviaani ja Marasta Nairobiin lähtiessäni annoin maasai-pojille loput säilykkeet. Aamiainen oli normaalisti pari kuivaa leivän palaa ja hedelmäsäilykepurkki. Päivät kului ajellessa puistoissa tai niiden väliä, joten nälkää piti kurissa neste ja pähkinät. Ympäröivän luonnon hämmästely, isojen eläinten etsiminen ja koko yksinäisen seikkailun huuma jätti aina näläntunteen toisisjaiseksi :)
Kunnes saan tarkempia lukuja Mikeltä, niin voin kuitenkin luvata, että jos olet valmis maksamaan 3000e matkasta lentoineen, yöpymisineen ja ruokineen, niin seikkailusi on taattu. Jos asiat menee hyvin nappiin, niin saat satoja euroja takaisin matkan jälkeen. Tilaisuuteen kannattaa nyt tarttua, sillä testireissua seuraava matka onkin jo noin 500 euroa kalliimpi...

Vielä lopuksi traileri johon törmäsin tänään(ja jonka takia päätin kirjoittaa nyt enkä huomenna). Olen katsonut sen tämän työpäivän(lähinnä kuvankäsittelyjä ja sähköposteja) aikana vähintään 5 kertaa ja vierittänyt muutaman kyyneleen kananlihojen kera. Ehkä henk.koht. flashbackien takia, ehkä siksi koska haluan tehdä joku kaunis päivä jotain vastaavaa...
Ja jos kone kestää niin katsokaa ihmeessä 1080p:nä koko ruudulta ja valmistautukaa pudottamaan leukanne :)
Ensi heinäkuuksi en voi luvata viiden urosleijonan laumaa tai viiden pennun gepardipentuetta, mutta kuten aina sanon: "Kaikki on mahdollista!"

Vuosi 2011

Paljon on taas vettä virrannut... :)

Mutta nyt puhaltaa taas uudet tuulet.
Eli tänä vuonna tapahtuu se idea mikä alkoi pyöriä päässä jo 4 vuotta sitten. Ensimmäinen järjestetty kuvausmatka Keniaan. Kohdeasiakkaina valokuvaajat. Ja jos kaikki menee nappiin(ja miksi ei menisi :) niin vuonna 2012 matkoja tullaan järjestämään useampi.
Alustavat valmistelut ovat käynnissä ja koitan niin nopeasti kuin mahdollista vahvistaa päivät ja hinnat.
Laitoin samalla pienen kyselyn siitä mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan matkasta.
Seuraavat "suunnat" reissun luonteesta ovat kuitenkin jo aika selvät vaikkakin lopullinen muoto määräytyy asiakkaiden mukaan.

• Matka on tarkoitettu ensisijaisesti valokuvausta harrastaville. Niin aloittelijoille, kuin ammattilaisille.
• Koska valokuvaaminen on pääteemana, niin kaikki valmistelut ja järjestelyt peilataan sen mukaisesti. Eli rantalomailu Mombasassa jää väliin :)
• Oma paikallinen opas/kuljettaja/kokki.
• Itse toimin tulkkina, toisena oppaana ja "valokuvauksellisena oppaana".
• Koska matkalla on tarkoitus kokea ja tallentaa Kenian luontoa ja kultuuria, niin liikkuminen ja yöpyminen suoritetaan "maan tasalla", jolloin pääsee lähemmäs sitä tunnetta jota koitetaan välittää myös niihin otettuihin valokuviin. Tätä puolta matkasta ei kannata väheksyä, sillä niistä ne kokemukset vasta tulevat :)
• Välimatkat taitetaan omalla maastoajoneuvolla.
• Matka EI tule olemaan pakettimatka-5 tähden hotelli-vesipuisto. Mukavuuksista joutuu tinkimään(itse käyttäisin sanamuotoa: pääsee kokemaan jotain aivan uutta). Jos pelkää kuollakseen isoja/pieniä hyönteisiä, lintuja, pieniä kädellisiä, pölyä ja likaa, reikä vessaa ja haaleaa/kylmää suihkua, niin en suosittele tätä reissua sinulle.
• Matkalla on tarkoitus käydä 3-4 puistossa ja viettää näissä 1-3 yötä/puisto. Yöpyminen vaihtelisi ihan perus telttamajoituksesta(vaihtoehtona myös hammock) - isoon kivijalalliseen telttaan missä sänky - ja mahdollisesti pieneen hotellihuoneeseen Nairobissa.
• Viimeisinä päivinä Nairobissa olisi mahdollisuus käydä silittelemässä kirahveja, orpoja sarvikuonoja ja norsuja hyväntekeväisyys säätiön tilalla. Myös käynti kansallismuseossa on aika mahtava kokemus. Älyttömästi täytettyjä eläimiä ja esi-isien kalloja :)
• Eli luvassa olisi varmasti kouriintuntuva kokemus Afrikan villistä luonnosta ja Kenian kultuurista.
• Matka aika on 10-12 päivää ja sijoittuu Heinäkuun loppuun.

Jos kiinnostuit matkasta, niin ota välittömästi yhteyttä, sillä tälle ensimmäiselle matkalle on paikkoja rajoitetusti.

Ja ei muuta kun Discovery päälle, Rain Dance Shiraz-Ruby Cabernet hanapakkaus auki ja unelmoimaan Africasta ;)