Ei mitään järkeä!! #!?#!!!

Vika paiva reissusta alko aikaisella nousulla ja ryhmittymisella aamuruuhkaan Nairobi National Parkin Main Gatea kohti. Puistossa oli aika hiljasta, enka tormannu kun kahteen autoon koko paivana. En odottanut juuri mitaan puistolta, joten korottelin vain ympari-ampari ilman gepsia. Elaimia oli ihan mukavasti mutta en ottanut kun ehka 10 kuvaa 4,5h aikana. Kiva yllatys oli hippo pool johon ajoin melkeen vahingossa. Siella sitten kivaari-rangeri vei mut kavelylle ja naytti krokotiilin ja hipon joesta. Tai siis sen mita niista naky. Krorosta juuri sen verran silmia ja kuonoa, etta se saatto olla puusta veistetty ja ankkuroitu pohjaan, silla ei edes liikkunut virran mukana. Hippo sentaan liikku vahan ja paasti aania, mutta sieraimet oikeastaan vaan erotti. Olis hyvin voinu olla hydraulinen animatronics-hippo, niin koyhalta elehtely vaikutti. No tulipahan nekin nahtya, kun en Marassa jaksanut sinne Mara Riverille asti ajaa. Aamupaivan gamen jalkeen palasin Acacia Campille ja sit lahettiin palauttaa mun suzuki keskustaan. Mike sai serkultaan auton lainaksi joten kavimme Nairobin kansallismuseossa?? Ja sitten Mike naytti kotonaan olevia rakentamiaan vuokra-asuntoja omaa uudistunutta kamppaansa. Ne lukijat jotka ovat lukeneet ensimmaisia postejani, niin muistavat miten kuvailin kontrastia Miken olemuksen ja asumuksen valilla. Nyt tuo ero on kaventunut huomattavasti. Kampat oli betonia, sahkot toimi ja oli vielapa digi-tv !!
Hienoa oli nahda etta asiat on menny parempaan suuntaan.
Illalla sain sitten kyydin kentalle ja Miken serkku Patrick kertoi tulevansa ensi vuonna ehka tyoharjotteluun Suomeen ja kyseli paljon kotimaastamme. Odottelin sitten kentalla n. 5h koneen lahtoa. Nyt olen jo lahtenyt Istanbulista ja parin tunnin paassa Suomesta. Matka alkaa olla finaalissa. Tunne on jotenkin mitaton. Ihan kun olis vieraillu eri maailmassa, joka ei ole mitenkaan yhteydessa omaani...
Yksi asia mista tulen heti nauttimaan ja kiittamaan Suomea on liikennesaannot ja kayttaytyminen. Eilen oli kylla lahella palaa kaamit liikenteessa. Porukka on siela niin tyhmia,etteivat tajua edes omaa etuaan paastaessaan toisen auton edestaan. Ei mitaan jarkea koko touhussa. Ei mikaan ihme, etta 90% autoista on lommoja ja naarmuja auton iasta riippumatta. Toinen juttu johon tormasin lahes 2000 ajetun km jalkeen vain pari kertaa oli suojatie. Siis mikaan ei arsyta enemman,ku se etta oot jus selvinny puikkelehtimaan lommoitta autojen seassa ja saat kiihdytettya valjemmille vesille,niin joku jalankulkija hyppaa keskelle highwayta. Ja jos risteyksessa on valot jalankulkioille, niin se on ihan sama mita varia ne nayttaa. Siis ihan holtitonta touhua, ihmiset leikkii hengellaan taala.
Niin ja auto ei jaa katsastamatta, jos fyrkkaa loytyy, ja sen nakee kadun varsilla.
Voi olla etta pidan parin paivan tauon blogiin nyt matkan paatyttya,silla firmalle on kertynyt aika paljon tekemattomia toita. Kiitos seurastanne(hieman passiivisesta kyllakin :) matkalla,mutta muistakaa ettei tarina tahan lopu. Olen kirjoittanut muistiin aika monta hauskaa/erikoista yksityiskohtaa, joista kirjottelen sitten kun on sopiva hetki/aihe.
Kohta Helsinki vaikenee....

Norsuvauvoja ja kirahvin rapsutusta.

Tanaan oli lungi paiva. Nukuin pitkaan. Olis vaan pitanu pudottaa moskiittoverkko katosta heti, silla aamulla oli naama taynna punasia taplia. No nyt tiedan.
Aamulla en mennytkaan geimeihin vaan kaytiin Miken kaa katsomassa orpoja norsuvauvoja ja sarvikuonovauvaa yksityisrahoitteisessa suojelupaikassa. Samalla paasi taputtelemaan aikuista sarvikuonoa. Muut turistit vaan taputteli, mut kun se kaanty toisinpain, niin ma tarrasin sen sarvesta kiinni. Mike nauro vaan katketakseen ja otti musta kuvia. Sit tultiin takas campille syomaan ja sen jalkeen otin paivaunet. Sitten mentiin kirahvi-keskukseen, jossa sai syottaa ja silittaa kirahveja. Mut ku paastiin paikalle, niin ne oli jo mahat taynna ihmisten syottamia papanoita ja lahti metsaan. Mua se ei niin haitannu, koska kyseessahan on elaimet, ja jos ne paatta menna, niin se on ok mulle. Mutta Mikea harmitti, et ma olin maksanut 700kes sisaan ja kirahvit lahti menee, joten han suostutteli yhden elainten hoitajista nayttamaan toisen paikan alueen laidalta jossa kirahvit olisi, ja niin lahdettiin kavelemaan. Sainkin sitten ihan privaattitapaamisen pitkakaulasten hevosten kanssa. Yks melkeen puras sormesta, mut oli kylla mahtavia elaimia. Jotenki aisti niiden mahtavan massan,kun ne pudotti paansa pari metria alemmas ottamaan naposteltavaa.
Sen jalkeen saadin Miken lapparin toimimaan ja han kavi katsomassa sahkopostinsa. Yksi baarimikoista, Duncan, opiskelee jotain tekniikkaa ja tajuaa koneiden peraan, joten han tulee ohjeistamaan mikea koneen parissa, mika on tosi hyva juttu.
Nyt rupee jo haukotuttamaan, joten kayn nukkumaan. Huomen kans tapahtumarikaspaiva edessa. Nairobi vaikenee...

Ainiin se vasen kaista...

Tanaan saavuin takas Nairobiin pienten tienristeysten missausten ja vahalta-piti-tilanteiden jalkeen. Mike oli onnesta soikeena tavatessamme ja niin olin minakin. Han samantien esitteli minut tyontekijoilleen ja mainitsi samalla etta naytan erilaiselta retkiparralla ja vahvemmalla(stronger) olemuksella. Kylla itsekkin kattelin viime reissun kuvia itsestani ja olin huomannut ian tuomaa tietynlaista pyoreytta :)
No, sitten Mike komensi yhden pojistaan kantamaan laukkuni(17kg + 17kg) huoneeseeni, joka taitaa jo numeronsakin puolesta olla sielta parhaasta paasta.
Kuumasuihku tuntu aika kivalta viikon jalkeen ja sitten lykattiin jo tusker kateen ja paikkoja katselemaan. Ja kylla muuten nayttaa hyvalta! Acacia Camp Nairobi, WOW! Kun istuin ulkona vaan chillaamassa, niin ihan tavallinen kotikissa tuli jalkoihin pyorimaan ja hyppas syliin nukkumaan. Aika hauska yllatys,kun taala on nahny vaan koiria paimentolaisten parissa ja pieni kissa aiheuttaa aikamoisen kontrastin niiden aamusten leijonien jalkeen,jotka makas antiloopin ruhon vieressa.
Miken kanssa tuossa pohdittiin elaman syvia kaanteita ja samalla vahan viimeisten paivieni ohjelmaa. Taidan menna Miken luo viimeiseksi yoksi ja sit kaydaan silittelemassa kirahveja ja jotain kulttuuri juttuja.
Kuulin samalla, etta naa kissat on villikissoja ja pelkaavat mustia ihmisia. Taas hyppas yks kissa syliin kehraamaan, taidan olla etuoikeutettu...

Yöt käyvät vähiin.

Noniin, tällä kertaa kaikki innokkaat blogini lukijat saavat nauttia
lukuhetkensä ääkkösten kera, kun sain viimein Mikelle menossa olevan
minilapparin ladattua. Eli tämä on nyt viimeinen yö Masai Marassa.
Huomenna on edessä taas pitkä ajomatka Nairobin laidalle Nairobi
National Parkiin. Aamulla menen vielä aikaiselle geimille ja sitten
ennen puolta päivää lähden ajamaan.
Tänään(sunnuntai) oli aika tapahtuma rikas päivä, mutta niin tuntuu
nuo kaikki muutkin päivät olleet :) Pitkästä aikaa olin oikein ahkera
kuvausten kanssa: Pari mainoskuvausta Masai-poikien kanssa, Kuvien
siirtoa ja backuppausta ulkoiselle kovalevylle, sekä aika onnistunut
iltageimi. Harmi vaan, että kerrankin puistossa ollessa alkaa
tapahtumaan, niin jotenkin en ollut ihan skarpeimmillani. Parin
huolimattomuuden takia missasin leijonan hyökkäyksen kohti autoja(siis
en saanut kuvia, mutta näin kyllä ja aika läheltä) ja leijonien
parittelu meni osittain ohi, mutta ei se kyllä kauaa kestänykkään.
Kaveri vaan käveli päälle, pari liikettä ja niskasta kiinni, jonka
jälkeen sivuun torkkumaan. Mitäs siinä turhia hempeilemään...

Nyt tuli pari uutta rekkaa campille, mutta eivät vaikuta läheskään
niin bilehenkiseltä, kun eiliset nuoret ja Samburun hollantilaiset.
Kuulostavat ihan saksalaisilta, mutta niin teki ne hollantilaisetkin.
Taitavat olla ryhmä perheitä, eli vanhoja ja lapsia. Mutta toinen
rekkalasti on vielä jossain, joten toivoa on nuotiobileistä.

Nyt täytyy lopettaa, sillä Mutisya(paikan boss) lähtee aamulla
aikaisin jonnekin käymään, joten mun täytyy hoitaa raha-asiat ja
huomisen uuden tien ohjeistaminen. Huomen lisää sitten Nairobista.

Gepardi on muuten vikkelä jaloistaan

Eka kokonainen paiva marassa takana ja aika hyva sellainen. Eilen illalla jo, rikoin autoni takaoven niin ettei se mennyt enaan kiinni vaan roikku auki. Ei ihme, silla eilisen "automatkan" (lue: kun olisit ajanut 20km pelkkia korotettuja suojateita ja hidastetoyssyja) jalkeen oli odotettavissa jotain tallasta. No Mutisya ja masai-pojat sitovat oven kiinni narulla ja kaskivat kayda Keekorok lodgessa mika on iso ja hieno paikka puiston sisalla. No selvisin just ja just ovi kiinni perille ja mulle kutsuttiin mekaanikko joka kaverinsa kanssa sai oven fiksattua. Pelkasin rosvouskorvausta korjauksesta, mutta yllattaen sain siis autoni taas rynkytyskuntoon vaivaisella 1000 shillingilla.
Sita ennen jo 15min ajon jalkeen nain lauman leijonia, ja aika hyvia kuvia vaikkakin koko paivan oli pilvi-kakka-ilma ja satokin vahan.
Mutta paivan parasta antia oli gepardien metsastys. Olin parilta autolta kuullu etta gepardeja oli eraiden kukkuloiden takana,mutta kun yksinaan suhailee,niin niiden loytaminen on tosi vaikeeta. Paras tapa loytaa nahtavaa on seurata valkoisia pakettiautoja. Niilla on omat radiot ja heti kun joku loytaa jotain, niin se kutsuu muut paikalle. Gepardejakin oli katsomassa yli kymmenen autoa jonossa. Kun ma paasin paikalle, niin gepardit(2kpl) oli paikallaan makoilemassa aika kaukana, eika 400mm x 1.4 jatke edes kroppirunkosessa d90ssa riittanyt saamaan hyvia kuvia. Eli odottelin about puol tuntia mm. syoden sailykehedelmakoktailia auton katolla istuen kamera jalustalla kohdistettuna elaimiin. Sitten kissat lahti verkkasesti liikkeelle ja autot samalla peraan. Tata pysahtelya ja seuraamista tapahtu 3 kertaa ja koska mun liikkeelle lahto on paljon muita hitaampaa sain aika vahan hyvia kuvia. Makein juttu oli kuitenkin se kun nuorempi pentu(toinen oli emo) lahti yhtakkia kirmaamaan jonkin peraan, en ehtinyt nahda minka, mutta vilauksen nain gepardista ja piru vie etta se tykitti vinhaa vauhtia. Ihan ku joku ohjus olis kiitany niin rauhallisessa ja leppoisassa ymparistossa millainen savanni yleensa on. Ihmiset kohisi ja autot starttas samantien peraan,mutta ei se kissa saanut mitaan, joten taas pysahdyttiin odottelemaan.
Eilen tapahtu hurjasti muutakin hienoa,mutta kun peukalot puutuu naita teksteja kirjotellessa puhelimella.
Mutta illasta on mainittava kuitenkin ukrainalaisten vodka pullo, makkarat ja toisen seurueen tyttojen tanssit masaipoikien kanssa nuotion aarella.
Masai Mara vaikenee... mutta vain hetkeksi

Oikeestaan voiski lähteä Maraan...

Lahdinkin tanaan(perjantai) paivalla nakurusta, vaikka piti vaan lahtea hakemaan bensaa. Aamun geimit(game drive - ajo puistossa) meni sen verran hyvin,eika niita leijonia sielta jarvelta loytyny, hyeenoja kyllakin, joten paatin muuttaa taas matka plaania ja nyt vietankin 3 yota marassa ja kaksi nairobissa. Matkaan lahdin hiukan riskilla, koska ajoa olisi 5-6h edessa ja kello oli jo 12. No just ja just kerkesin ennen ku tuli sakkipimeeta. Tiet oli muuttuunu aika paljon kolmessa vuodessa. Erittain hyva yllatys oli paateiden kunto, jotka tuntuivat kun olisi lentanyt ilmassa :) tietenkin suhteutettuna normaalien teiden kuntoon keniassa. Joissain oli jopa kaistaviivoitus! Taitoinkin 1/2 matkasta alle 2h kun loppupatkaan kulu 4h. Ja kaikkein pahin tuli lopussa...  Ota suomalainen huonokuntoinen tiepatka, kerro kuoppaisuus 10:lla, venyta pituus 20 kilometriin ja kuvittele aani, etta joku paiskoisi autosi ovia 5kertaa sekunnissa, niin saat aika lahelle tuta milta tuntuu ajaa viimeinen tunti masai maraan.

Mutta kylla kannatti tulla, nimittain vastaanotto on ollu aika mahtavaa. Soitin Mikelle matkalta ja kerroin suunnitmieni muutoksesta. Han oli erittain innoissaan siita etta olen kaksi yota nairobin acacia campissa ja soitti myos tanne maraan ystavalleen joka manageroi tata paikkaa. No kun paasin camppiin, niin koko henkilokunta oli todella kiireisia, mutta minun kaskettiin ottaa tusker ja istua alas. No istuin alas ja hetken paasta eteen tuotiin leipaa ja keittoa. Ajattelin etta tamapa hienoa ja seuraavaksi poytaan ilmestyy iso lautasellinen ruokaa. Harmittaa etten pystynyt syomaan kaikkea, kun vatsa oli tottunut vain kuivaan paahtoleipaan ja pahkinoihin.

Sain nyt ensimmaista kertaa viikkoon kunnon sangyn alle, vaikka mukavaa se on ollu hammocissakin nukkua, mutta kun pidat 17kg kameralaukkua jalkojen alla, niin kangaspussissa on valilla vaikee vaihtaa asentoa :)

Huomenna puistoon omin pain. Paikalliset masai pojat kylla tarjosivat scoutti-palveluitaan(enka vaheksy niita lainkaan, ne kun on monesti spotannu elaimet parisataa metria ennen mua), mutta taytyy aina kokeilla omaa onnea ensin. Ja onhan se aina se yksin selviytymisjuttu.

Yöllisten äänien syy selvisi...

Sveitsilais-Afrikkalainen matkaporukka tarjos mulle illallisen nakurussa. Vaikka tuon loma-sanan tapoin jo ennen matkaa niin menin nyt samalla sopimaan seuraavaksi paivaksi muksukuvauksen, ruokapalkalla :)
Yolla myos selvisi aikaisempi aanien-aiheuttaja-mysteeri. Herasin klo 3 kun tuli pissahata. Ulkoa kuului surraundina lujaa ruohon syontia. Kurkkasin hammocista ulos ja nain muutaman ison hahmon leirinta-alueen nurmikolla. Ajattelin aanien maarasta vaan, etta kyseessa taytyy olla puhvelit, silla en noin suurta sarvikuono laumaa ole nahnyt. No pakko oli menna ulos kun hata oli kova. Hissukseen liikuin lahimman puun luokse asioille. Hiukan oli kylla spuuli ja pieni olo, kun tuijotti tummia oman jeepin apinoisia otuksia yksin pimeassa. Kavin viela autolla juomassa ja menin takas riippumattoon,mutta jatin paalikankaan ylos ja jain kattelemaan elaimia moskiittoverkon lavitse. Jossain vaiheessa laskin silla puolen unisijaani olevan 7 puhvelia, joista muutama tuli n.5 metrin paahan musta ja tuijotteli valilla takas. Jannaa oli, mut ei pelottanu, koska en usko etta ne tekee mulle pahaa, kun en niillekkaan oo pahaa tarkottamassa. Sitten ne kaikki siirty metsaan ja hiljaisuus palasi alueelle. Uni tuli pian sen jalkeen...

Uneton yo

kirjottelen nakurusta klo.5 yolla. Aika pirun levottomia aania kantautuu tuolta viereisesta metikosta. Joku,tai on niita useampiakin,katkoo ihan kiitettavalla vauhdilla oksia mennessaan. Piti tuossa ulkona kaydessa oikeesti miettia hetken,etta tuleeko ne kohti mua, ja etta pitaisko menna autoon sisalle,jottei joudu kasvotusten. No nyt ne on hiljentyny ja pian alkaa muutkin camppailiat herailee ku aurinko nousee. Mina lahden metsastamaan sarvikuonoja aamuauringosta.

Samburusta Nakuruun

Elikka eka paiva takana afrikassa. Paljon tapahtunu, mutten kaikkea jaksa tassa puhelimella kirjottaa. Samburussa kohta toinen yo jonka jalkeen huomenna(keskiviikkona) matka nakuruun.  Nyt istuskelen oman nuotion aaressa ja tuntuu ku olis jo yli puolen yon,mutta kello on vasta vartin yli 9 eli 3h ollu jo pimeeta. Autoilusta sen verran,etta ens kerran satsaan autoon sen 200e enemman ja otan sellasen joka ei kolise ja hakkaa vaihdekeppia polveen puolet 5h ajomatkasta. Valtakunta suomen tielaitokselle.

Elaimet ovat taalla jatkuvasti lasna. Pari isohkoa ja vaaleaa hamppista talloin tassa nuotion aarella syodessani(itse veistamalla lusikka-haarukalla,paitsi paikallinen heebu teki sen haarukka osan :). Mut onneks vaan ne mustat on kuulemma myrkyllisia.. Paikallinen erakko-paviaanikin oli unohtanut paahtoleipapussinsa mun autoon ja hyppas etuoven kautta takapenkille sita noutamaan,kun itse olin takakontilla tavaroitani laittamassa. Siina vaihdettiin pikaisesti yllattyneita katseita ja koitin morjestaa kovaan aaneen peraan,mutta kaverilla tais olla kiire jonnekkin. Samat ystavat on jo moneen oteeseen saatany mun auton sivupeileja kun oon ollu kauempana kaymassa. Oon yrittany pyytaa niita kuskiks puistoon,kun niin innokkaasti mun auto kiinnostaa, mutta ne siirtyy kauemmaks ku tuon niille avaimia...?
Mut mukava oli hengailla norsulauman kanssa 20m paassa,ku ihan pikku-jumbo yritti leikkia marakattien ja antilooppien kanssa,mutta ne ei jostain syysta uskaltanu tulla mukaan siihen seuraan
Paikallinen kivaari-maastopuku-rangeri pyysi mua asken parkeeraaman suzukini hammocini eteen ettei norsut jyraa mua yolla. Ihan hyva vinkki ottaen huomioon niiden pokaleiden maaran tassa ymparistossa :)
Ny vois siirtya riippumattoon jos vaikka uni tulis silmaan. Aamulla aikane heratys, kun pitaa ottaa kuva auringon noususta hammocin takaa.
Koitan lahettaa tan postin huomenna nakurusta.

Samburu vaikenee...

Jep, ajo tanne Nakuruun kesti 7h kahdella kusitauolla, kolmella tiepoliisi tsekkauksella ja yhdella tankkauksella.

Odottelua...

Noni ny paastiin matkaan. Kirjottelen lentokoneesta jossain valimeren toisella puolen. Aika hyva fiilis. Pienta saatoa oli istanbulin lentoasemalla,mut onneks kone oli myohassa,ni hyvin kerkes koneeseen.
Pitaa kyllasanoa,et oli pienet epailykset turkish airlinea kohtaan,mutta taidan jo vahan odottaa paluu lentoa. Ja syy on yksinkertainen: ruoka (ja juomat :) vaikka koneet on ahtaita ja palvelu ekalla lennolla vahan vaisua,niin hyva ruoka voi kaiken muuttaa. Otin eka steikkia ja sit pastaa, mut plussan toi extra virgine oil, jota vahan ruuan sekaan kastikkeeksi... hmmm
Ainoa pienet hankaluudet lahdon suhteen oli ostoskeskus jumboon eksyminen valuuttaa noutaessa ja se etta mun kasimatkatavarat(kameratarvikkeet) paino 17kg :) ja muuten mukava suomalainen lentotiskineiti pyoritteli paataan ja kaski laittaa peli cheissin ruumaan. Toivottavasti tulee nairobiin mun kanssa samaan aikaan.
Koitan lahettaa taman viestin jomo kenyatta kentalta, jos sielta loytyy wlan-verkko.
Kirjottelen lisaa jos en muuta keksi, kun taa alkumatka on vahan odottelua...

Ja kylla se verkko loyty :)
Makoilen tullaustiskilla tyhjassa laukunnouto salissa.

Sposti postaus testi

Eli jos tama toimii,niin voin paivitella blogia keniasta kasin prepaid liittymalla spostitse. Jos vaan verkkoja loytyy...

Ja matka alkakoon...

Parin tunnin päästä lähtee lento, joten tämä on viimeinen postaus Suomen maalta.

Paljon on jäänyt kirjoittamatta asiaa jota piti kirjoittaa ja syy on mutkittelematta: kiire. On ollut todella paljon töitä oman firman kuvausten kanssa ja järjestellessä matkaa. Mutta listaan nopeasti tähän mitä on tapahtunut viimeisen viikon aikana.

Ensinnäkin sain itselleni teltan missä nukkua. Mutta se ei ole mikä tahansa teltta, vaan riippumatto-teltta, eli kavereiden kesken Jungle Hammock.

Tuossa laadukas kuva kännykälläni.

Sitten sain myös käyttööni Acerin minikannettavan, jolla katsastelen iltaisin kuvasaldon ja karsin turhat pois. Tämän kannettavan jätän sitten reissun päätteeksi Mikelle, joka haluaisi paikallisella mokkulalla nettiin, mutta kannettava puuttuu. Suuri kiitos naapurifirmalleni Nettitakomolle, joka ystävällisesti lahjoitti tietokoneen minulle(eli Mikelle), kun mm. Elisa Oy ei halunnut osallistua tähän avustukseen.

Tässä vielä kuva kuvauskalustosta, joka tulee mukaan matkalle.

Nikon D3

Nikon D90

Nikkor AF-S 200-400mm f/4 VR

Nikkor AF-S 28-70mm f/2.8

Nikkor Micro AF-S 105mm VR

Nikkor AF-S TC-14EII

Sigma 12-24mm f/4,5-5,6 DG HSM

Zenitar 16mm f/2,8

Nikon SB-800 salamalaite

Nikon SB-800 salamalaite

+ iso kasa akkuja, latureita ja muistikortteja.

Ja vielä tuo reittisuunnitelma, joka on vain suunnitelma, eli meen kuitenkin fiiliksen mukaan. Aikomus olisi kuitenkin olla 1 kokonainen päivä joka puistossa + tulo ilta ja lähtö aamu.

1. Samburu

2. Sweetwaters

3. Lake Nakuru

4. Masai Mara

5. Nairobi National Park

Nyt rupee loppumaan aika. Pitää vielä ehtiä suihkuun, kun ei tiedä monta päivää menee, kun seuraavaks pääsee... :)

Näkyillään!

Nyt on kunnon Pelit :)

Eli tuollainen laukku tuli hommattua matkaa varten.

Törmäsin ensimmäisen kerran näihin Pelin laukkuihin Photokinassa viime vuonna. Mieleen jäi vaan pirun päheet laukut(siis niitä on paljon erilaisia ja kokoisia) ja slogani: You break it, we replace it ...forever!

Näistä laukuista ei oikeen paremmaksi voi mennä: ilma-, vesi ja pölytiivis sekä ottaa hittiä aika hyvin. Omani päälle hyppäsin heti tasajalkaa, kun sain paketista ulos :) Siis täydellinen laukku Keniaan.

Mun laukun malli on 1510 with dividers, joka on juuri tarkoitettu esim. valokuvaajan käyttöön. Tämä on vielä mitoitettu niin, että sen saa juuri vielä lentokoneeseen hyttiin sisään. Ja on rullat alla, niin ei tarvii selällä kantaa.

Kirjottelen sitten enemmän, kun on kokemuksia oikeasta kenttä käytöstä. Nyt oon vaan hyppiny sen päällä...

Suomessa pelejä tuo maahan CC-CASE ja täytyy nyt ihan erikseen mainita kuinka hyvää palvelu oli: Ensinnäkin sposteihin vastattiin juhannuksenkin alla rivakasti ja kun tiedustelin eri värivaihtoehtoja(lämmön ja kosteuden tiivistymisen takia), niin sieltä soitettiin perään ja annettiin hyvää infoa, sekä saatavuus tarkistettiin euroopan varastolta heti, jotta laukku saatiin samana päivänä matkaan. Siis todellista asiakaspalvelua, suosittelen erittäin lämpimästi CC-Casen palveluja, jos haluatte itsellenne ikuisen laukun!

Pillerit 80 euroa!!??

Täytyy myöntää, että oman ajankäyttö on kokenut "reality checkin".

Vaikeeta yrittää hoitaa montaa asiaa samaan aikaan. Mutta yritetään...

Tänään ja tällä viikolla olen saanut hoidettua taas yhtä-sun-toista. Tärkeimmät hankinnat, eli kuvausvälineet(linssit, rungot), kameralaukku, miniläppäri ja yöpymisratkaisu ovat viittä vailla lukossa. Niistä lisää ihan lähipäivinä, kunhan kuriirit tulevat ovelle kolkuttelemaan.

Vielä selvitystä odottaa ainakin vakuutusasiat. Pitäisi hommata matkavakuutus ja siinä tärkein kohta on tietenkin kalusto, koska kuvaustarvikkeiden arvo taitaa karkean arvion mukaan ylittää 14.000 euroa :)

Tänään sain viimein huonosta muististani huolimatta raahattua itseni yksityiselle lääkärille ja hommattua itselleni malaria-lääkkeet. Yhteishintaa lääkärinkäynnille ja lääkkeille tuli about 80 euroa!! Mielestäni aika kallista.

En muista mitä ne maksoi 2006, mutta silloin sain ainakin lääkärikäynnin silloisen työnantajani(Itella Oy) laskuun, mutta nyt kun tämä työterveyshuolto on omasta takaa, niin näistäkin joutuu maksamaan. Noh pieni hinta terveestä elämästä Afrikan jälkeen, sillä kyllä tämä Suomen kesä on osoittanut, että olen sääksien erittäin hyvä ystävä ;)