Ainiin se vasen kaista...

Tanaan saavuin takas Nairobiin pienten tienristeysten missausten ja vahalta-piti-tilanteiden jalkeen. Mike oli onnesta soikeena tavatessamme ja niin olin minakin. Han samantien esitteli minut tyontekijoilleen ja mainitsi samalla etta naytan erilaiselta retkiparralla ja vahvemmalla(stronger) olemuksella. Kylla itsekkin kattelin viime reissun kuvia itsestani ja olin huomannut ian tuomaa tietynlaista pyoreytta :)
No, sitten Mike komensi yhden pojistaan kantamaan laukkuni(17kg + 17kg) huoneeseeni, joka taitaa jo numeronsakin puolesta olla sielta parhaasta paasta.
Kuumasuihku tuntu aika kivalta viikon jalkeen ja sitten lykattiin jo tusker kateen ja paikkoja katselemaan. Ja kylla muuten nayttaa hyvalta! Acacia Camp Nairobi, WOW! Kun istuin ulkona vaan chillaamassa, niin ihan tavallinen kotikissa tuli jalkoihin pyorimaan ja hyppas syliin nukkumaan. Aika hauska yllatys,kun taala on nahny vaan koiria paimentolaisten parissa ja pieni kissa aiheuttaa aikamoisen kontrastin niiden aamusten leijonien jalkeen,jotka makas antiloopin ruhon vieressa.
Miken kanssa tuossa pohdittiin elaman syvia kaanteita ja samalla vahan viimeisten paivieni ohjelmaa. Taidan menna Miken luo viimeiseksi yoksi ja sit kaydaan silittelemassa kirahveja ja jotain kulttuuri juttuja.
Kuulin samalla, etta naa kissat on villikissoja ja pelkaavat mustia ihmisia. Taas hyppas yks kissa syliin kehraamaan, taidan olla etuoikeutettu...