Lahdinkin tanaan(perjantai) paivalla nakurusta, vaikka piti vaan lahtea hakemaan bensaa. Aamun geimit(game drive - ajo puistossa) meni sen verran hyvin,eika niita leijonia sielta jarvelta loytyny, hyeenoja kyllakin, joten paatin muuttaa taas matka plaania ja nyt vietankin 3 yota marassa ja kaksi nairobissa. Matkaan lahdin hiukan riskilla, koska ajoa olisi 5-6h edessa ja kello oli jo 12. No just ja just kerkesin ennen ku tuli sakkipimeeta. Tiet oli muuttuunu aika paljon kolmessa vuodessa. Erittain hyva yllatys oli paateiden kunto, jotka tuntuivat kun olisi lentanyt ilmassa :) tietenkin suhteutettuna normaalien teiden kuntoon keniassa. Joissain oli jopa kaistaviivoitus! Taitoinkin 1/2 matkasta alle 2h kun loppupatkaan kulu 4h. Ja kaikkein pahin tuli lopussa... Ota suomalainen huonokuntoinen tiepatka, kerro kuoppaisuus 10:lla, venyta pituus 20 kilometriin ja kuvittele aani, etta joku paiskoisi autosi ovia 5kertaa sekunnissa, niin saat aika lahelle tuta milta tuntuu ajaa viimeinen tunti masai maraan.
Mutta kylla kannatti tulla, nimittain vastaanotto on ollu aika mahtavaa. Soitin Mikelle matkalta ja kerroin suunnitmieni muutoksesta. Han oli erittain innoissaan siita etta olen kaksi yota nairobin acacia campissa ja soitti myos tanne maraan ystavalleen joka manageroi tata paikkaa. No kun paasin camppiin, niin koko henkilokunta oli todella kiireisia, mutta minun kaskettiin ottaa tusker ja istua alas. No istuin alas ja hetken paasta eteen tuotiin leipaa ja keittoa. Ajattelin etta tamapa hienoa ja seuraavaksi poytaan ilmestyy iso lautasellinen ruokaa. Harmittaa etten pystynyt syomaan kaikkea, kun vatsa oli tottunut vain kuivaan paahtoleipaan ja pahkinoihin.
Sain nyt ensimmaista kertaa viikkoon kunnon sangyn alle, vaikka mukavaa se on ollu hammocissakin nukkua, mutta kun pidat 17kg kameralaukkua jalkojen alla, niin kangaspussissa on valilla vaikee vaihtaa asentoa :)
Huomenna puistoon omin pain. Paikalliset masai pojat kylla tarjosivat scoutti-palveluitaan(enka vaheksy niita lainkaan, ne kun on monesti spotannu elaimet parisataa metria ennen mua), mutta taytyy aina kokeilla omaa onnea ensin. Ja onhan se aina se yksin selviytymisjuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti