blogi valokuvaajan matkoista Keniaan elämään, seuraamaan ja tallentamaan villiä luontoa.
Vika paiva reissusta alko aikaisella nousulla ja ryhmittymisella aamuruuhkaan Nairobi National Parkin Main Gatea kohti. Puistossa oli aika hiljasta, enka tormannu kun kahteen autoon koko paivana. En odottanut juuri mitaan puistolta, joten korottelin vain ympari-ampari ilman gepsia. Elaimia oli ihan mukavasti mutta en ottanut kun ehka 10 kuvaa 4,5h aikana. Kiva yllatys oli hippo pool johon ajoin melkeen vahingossa. Siella sitten kivaari-rangeri vei mut kavelylle ja naytti krokotiilin ja hipon joesta. Tai siis sen mita niista naky. Krorosta juuri sen verran silmia ja kuonoa, etta se saatto olla puusta veistetty ja ankkuroitu pohjaan, silla ei edes liikkunut virran mukana. Hippo sentaan liikku vahan ja paasti aania, mutta sieraimet oikeastaan vaan erotti. Olis hyvin voinu olla hydraulinen animatronics-hippo, niin koyhalta elehtely vaikutti. No tulipahan nekin nahtya, kun en Marassa jaksanut sinne Mara Riverille asti ajaa. Aamupaivan gamen jalkeen palasin Acacia Campille ja sit lahettiin palauttaa mun suzuki keskustaan. Mike sai serkultaan auton lainaksi joten kavimme Nairobin kansallismuseossa?? Ja sitten Mike naytti kotonaan olevia rakentamiaan vuokra-asuntoja omaa uudistunutta kamppaansa. Ne lukijat jotka ovat lukeneet ensimmaisia postejani, niin muistavat miten kuvailin kontrastia Miken olemuksen ja asumuksen valilla. Nyt tuo ero on kaventunut huomattavasti. Kampat oli betonia, sahkot toimi ja oli vielapa digi-tv !!
Hienoa oli nahda etta asiat on menny parempaan suuntaan.
Illalla sain sitten kyydin kentalle ja Miken serkku Patrick kertoi tulevansa ensi vuonna ehka tyoharjotteluun Suomeen ja kyseli paljon kotimaastamme. Odottelin sitten kentalla n. 5h koneen lahtoa. Nyt olen jo lahtenyt Istanbulista ja parin tunnin paassa Suomesta. Matka alkaa olla finaalissa. Tunne on jotenkin mitaton. Ihan kun olis vieraillu eri maailmassa, joka ei ole mitenkaan yhteydessa omaani...
Yksi asia mista tulen heti nauttimaan ja kiittamaan Suomea on liikennesaannot ja kayttaytyminen. Eilen oli kylla lahella palaa kaamit liikenteessa. Porukka on siela niin tyhmia,etteivat tajua edes omaa etuaan paastaessaan toisen auton edestaan. Ei mitaan jarkea koko touhussa. Ei mikaan ihme, etta 90% autoista on lommoja ja naarmuja auton iasta riippumatta. Toinen juttu johon tormasin lahes 2000 ajetun km jalkeen vain pari kertaa oli suojatie. Siis mikaan ei arsyta enemman,ku se etta oot jus selvinny puikkelehtimaan lommoitta autojen seassa ja saat kiihdytettya valjemmille vesille,niin joku jalankulkija hyppaa keskelle highwayta. Ja jos risteyksessa on valot jalankulkioille, niin se on ihan sama mita varia ne nayttaa. Siis ihan holtitonta touhua, ihmiset leikkii hengellaan taala.
Niin ja auto ei jaa katsastamatta, jos fyrkkaa loytyy, ja sen nakee kadun varsilla.
Voi olla etta pidan parin paivan tauon blogiin nyt matkan paatyttya,silla firmalle on kertynyt aika paljon tekemattomia toita. Kiitos seurastanne(hieman passiivisesta kyllakin :) matkalla,mutta muistakaa ettei tarina tahan lopu. Olen kirjoittanut muistiin aika monta hauskaa/erikoista yksityiskohtaa, joista kirjottelen sitten kun on sopiva hetki/aihe.
Kohta Helsinki vaikenee....
Tanaan oli lungi paiva. Nukuin pitkaan. Olis vaan pitanu pudottaa moskiittoverkko katosta heti, silla aamulla oli naama taynna punasia taplia. No nyt tiedan.
Aamulla en mennytkaan geimeihin vaan kaytiin Miken kaa katsomassa orpoja norsuvauvoja ja sarvikuonovauvaa yksityisrahoitteisessa suojelupaikassa. Samalla paasi taputtelemaan aikuista sarvikuonoa. Muut turistit vaan taputteli, mut kun se kaanty toisinpain, niin ma tarrasin sen sarvesta kiinni. Mike nauro vaan katketakseen ja otti musta kuvia. Sit tultiin takas campille syomaan ja sen jalkeen otin paivaunet. Sitten mentiin kirahvi-keskukseen, jossa sai syottaa ja silittaa kirahveja. Mut ku paastiin paikalle, niin ne oli jo mahat taynna ihmisten syottamia papanoita ja lahti metsaan. Mua se ei niin haitannu, koska kyseessahan on elaimet, ja jos ne paatta menna, niin se on ok mulle. Mutta Mikea harmitti, et ma olin maksanut 700kes sisaan ja kirahvit lahti menee, joten han suostutteli yhden elainten hoitajista nayttamaan toisen paikan alueen laidalta jossa kirahvit olisi, ja niin lahdettiin kavelemaan. Sainkin sitten ihan privaattitapaamisen pitkakaulasten hevosten kanssa. Yks melkeen puras sormesta, mut oli kylla mahtavia elaimia. Jotenki aisti niiden mahtavan massan,kun ne pudotti paansa pari metria alemmas ottamaan naposteltavaa.
Sen jalkeen saadin Miken lapparin toimimaan ja han kavi katsomassa sahkopostinsa. Yksi baarimikoista, Duncan, opiskelee jotain tekniikkaa ja tajuaa koneiden peraan, joten han tulee ohjeistamaan mikea koneen parissa, mika on tosi hyva juttu.
Nyt rupee jo haukotuttamaan, joten kayn nukkumaan. Huomen kans tapahtumarikaspaiva edessa. Nairobi vaikenee...
Tanaan saavuin takas Nairobiin pienten tienristeysten missausten ja vahalta-piti-tilanteiden jalkeen. Mike oli onnesta soikeena tavatessamme ja niin olin minakin. Han samantien esitteli minut tyontekijoilleen ja mainitsi samalla etta naytan erilaiselta retkiparralla ja vahvemmalla(stronger) olemuksella. Kylla itsekkin kattelin viime reissun kuvia itsestani ja olin huomannut ian tuomaa tietynlaista pyoreytta :)
No, sitten Mike komensi yhden pojistaan kantamaan laukkuni(17kg + 17kg) huoneeseeni, joka taitaa jo numeronsakin puolesta olla sielta parhaasta paasta.
Kuumasuihku tuntu aika kivalta viikon jalkeen ja sitten lykattiin jo tusker kateen ja paikkoja katselemaan. Ja kylla muuten nayttaa hyvalta! Acacia Camp Nairobi, WOW! Kun istuin ulkona vaan chillaamassa, niin ihan tavallinen kotikissa tuli jalkoihin pyorimaan ja hyppas syliin nukkumaan. Aika hauska yllatys,kun taala on nahny vaan koiria paimentolaisten parissa ja pieni kissa aiheuttaa aikamoisen kontrastin niiden aamusten leijonien jalkeen,jotka makas antiloopin ruhon vieressa.
Miken kanssa tuossa pohdittiin elaman syvia kaanteita ja samalla vahan viimeisten paivieni ohjelmaa. Taidan menna Miken luo viimeiseksi yoksi ja sit kaydaan silittelemassa kirahveja ja jotain kulttuuri juttuja.
Kuulin samalla, etta naa kissat on villikissoja ja pelkaavat mustia ihmisia. Taas hyppas yks kissa syliin kehraamaan, taidan olla etuoikeutettu...
Nyt tuli pari uutta rekkaa campille, mutta eivät vaikuta läheskään
niin bilehenkiseltä, kun eiliset nuoret ja Samburun hollantilaiset.
Kuulostavat ihan saksalaisilta, mutta niin teki ne hollantilaisetkin.
Taitavat olla ryhmä perheitä, eli vanhoja ja lapsia. Mutta toinen
rekkalasti on vielä jossain, joten toivoa on nuotiobileistä.
Nyt täytyy lopettaa, sillä Mutisya(paikan boss) lähtee aamulla
aikaisin jonnekin käymään, joten mun täytyy hoitaa raha-asiat ja
huomisen uuden tien ohjeistaminen. Huomen lisää sitten Nairobista.
Eka kokonainen paiva marassa takana ja aika hyva sellainen. Eilen illalla jo, rikoin autoni takaoven niin ettei se mennyt enaan kiinni vaan roikku auki. Ei ihme, silla eilisen "automatkan" (lue: kun olisit ajanut 20km pelkkia korotettuja suojateita ja hidastetoyssyja) jalkeen oli odotettavissa jotain tallasta. No Mutisya ja masai-pojat sitovat oven kiinni narulla ja kaskivat kayda Keekorok lodgessa mika on iso ja hieno paikka puiston sisalla. No selvisin just ja just ovi kiinni perille ja mulle kutsuttiin mekaanikko joka kaverinsa kanssa sai oven fiksattua. Pelkasin rosvouskorvausta korjauksesta, mutta yllattaen sain siis autoni taas rynkytyskuntoon vaivaisella 1000 shillingilla.
Sita ennen jo 15min ajon jalkeen nain lauman leijonia, ja aika hyvia kuvia vaikkakin koko paivan oli pilvi-kakka-ilma ja satokin vahan.
Mutta paivan parasta antia oli gepardien metsastys. Olin parilta autolta kuullu etta gepardeja oli eraiden kukkuloiden takana,mutta kun yksinaan suhailee,niin niiden loytaminen on tosi vaikeeta. Paras tapa loytaa nahtavaa on seurata valkoisia pakettiautoja. Niilla on omat radiot ja heti kun joku loytaa jotain, niin se kutsuu muut paikalle. Gepardejakin oli katsomassa yli kymmenen autoa jonossa. Kun ma paasin paikalle, niin gepardit(2kpl) oli paikallaan makoilemassa aika kaukana, eika 400mm x 1.4 jatke edes kroppirunkosessa d90ssa riittanyt saamaan hyvia kuvia. Eli odottelin about puol tuntia mm. syoden sailykehedelmakoktailia auton katolla istuen kamera jalustalla kohdistettuna elaimiin. Sitten kissat lahti verkkasesti liikkeelle ja autot samalla peraan. Tata pysahtelya ja seuraamista tapahtu 3 kertaa ja koska mun liikkeelle lahto on paljon muita hitaampaa sain aika vahan hyvia kuvia. Makein juttu oli kuitenkin se kun nuorempi pentu(toinen oli emo) lahti yhtakkia kirmaamaan jonkin peraan, en ehtinyt nahda minka, mutta vilauksen nain gepardista ja piru vie etta se tykitti vinhaa vauhtia. Ihan ku joku ohjus olis kiitany niin rauhallisessa ja leppoisassa ymparistossa millainen savanni yleensa on. Ihmiset kohisi ja autot starttas samantien peraan,mutta ei se kissa saanut mitaan, joten taas pysahdyttiin odottelemaan.
Eilen tapahtu hurjasti muutakin hienoa,mutta kun peukalot puutuu naita teksteja kirjotellessa puhelimella.
Mutta illasta on mainittava kuitenkin ukrainalaisten vodka pullo, makkarat ja toisen seurueen tyttojen tanssit masaipoikien kanssa nuotion aarella.
Masai Mara vaikenee... mutta vain hetkeksi
Lahdinkin tanaan(perjantai) paivalla nakurusta, vaikka piti vaan lahtea hakemaan bensaa. Aamun geimit(game drive - ajo puistossa) meni sen verran hyvin,eika niita leijonia sielta jarvelta loytyny, hyeenoja kyllakin, joten paatin muuttaa taas matka plaania ja nyt vietankin 3 yota marassa ja kaksi nairobissa. Matkaan lahdin hiukan riskilla, koska ajoa olisi 5-6h edessa ja kello oli jo 12. No just ja just kerkesin ennen ku tuli sakkipimeeta. Tiet oli muuttuunu aika paljon kolmessa vuodessa. Erittain hyva yllatys oli paateiden kunto, jotka tuntuivat kun olisi lentanyt ilmassa :) tietenkin suhteutettuna normaalien teiden kuntoon keniassa. Joissain oli jopa kaistaviivoitus! Taitoinkin 1/2 matkasta alle 2h kun loppupatkaan kulu 4h. Ja kaikkein pahin tuli lopussa... Ota suomalainen huonokuntoinen tiepatka, kerro kuoppaisuus 10:lla, venyta pituus 20 kilometriin ja kuvittele aani, etta joku paiskoisi autosi ovia 5kertaa sekunnissa, niin saat aika lahelle tuta milta tuntuu ajaa viimeinen tunti masai maraan.
Mutta kylla kannatti tulla, nimittain vastaanotto on ollu aika mahtavaa. Soitin Mikelle matkalta ja kerroin suunnitmieni muutoksesta. Han oli erittain innoissaan siita etta olen kaksi yota nairobin acacia campissa ja soitti myos tanne maraan ystavalleen joka manageroi tata paikkaa. No kun paasin camppiin, niin koko henkilokunta oli todella kiireisia, mutta minun kaskettiin ottaa tusker ja istua alas. No istuin alas ja hetken paasta eteen tuotiin leipaa ja keittoa. Ajattelin etta tamapa hienoa ja seuraavaksi poytaan ilmestyy iso lautasellinen ruokaa. Harmittaa etten pystynyt syomaan kaikkea, kun vatsa oli tottunut vain kuivaan paahtoleipaan ja pahkinoihin.
Sain nyt ensimmaista kertaa viikkoon kunnon sangyn alle, vaikka mukavaa se on ollu hammocissakin nukkua, mutta kun pidat 17kg kameralaukkua jalkojen alla, niin kangaspussissa on valilla vaikee vaihtaa asentoa :)
Huomenna puistoon omin pain. Paikalliset masai pojat kylla tarjosivat scoutti-palveluitaan(enka vaheksy niita lainkaan, ne kun on monesti spotannu elaimet parisataa metria ennen mua), mutta taytyy aina kokeilla omaa onnea ensin. Ja onhan se aina se yksin selviytymisjuttu.
Sveitsilais-Afrikkalainen matkaporukka tarjos mulle illallisen nakurussa. Vaikka tuon loma-sanan tapoin jo ennen matkaa niin menin nyt samalla sopimaan seuraavaksi paivaksi muksukuvauksen, ruokapalkalla :)
Yolla myos selvisi aikaisempi aanien-aiheuttaja-mysteeri. Herasin klo 3 kun tuli pissahata. Ulkoa kuului surraundina lujaa ruohon syontia. Kurkkasin hammocista ulos ja nain muutaman ison hahmon leirinta-alueen nurmikolla. Ajattelin aanien maarasta vaan, etta kyseessa taytyy olla puhvelit, silla en noin suurta sarvikuono laumaa ole nahnyt. No pakko oli menna ulos kun hata oli kova. Hissukseen liikuin lahimman puun luokse asioille. Hiukan oli kylla spuuli ja pieni olo, kun tuijotti tummia oman jeepin apinoisia otuksia yksin pimeassa. Kavin viela autolla juomassa ja menin takas riippumattoon,mutta jatin paalikankaan ylos ja jain kattelemaan elaimia moskiittoverkon lavitse. Jossain vaiheessa laskin silla puolen unisijaani olevan 7 puhvelia, joista muutama tuli n.5 metrin paahan musta ja tuijotteli valilla takas. Jannaa oli, mut ei pelottanu, koska en usko etta ne tekee mulle pahaa, kun en niillekkaan oo pahaa tarkottamassa. Sitten ne kaikki siirty metsaan ja hiljaisuus palasi alueelle. Uni tuli pian sen jalkeen...
kirjottelen nakurusta klo.5 yolla. Aika pirun levottomia aania kantautuu tuolta viereisesta metikosta. Joku,tai on niita useampiakin,katkoo ihan kiitettavalla vauhdilla oksia mennessaan. Piti tuossa ulkona kaydessa oikeesti miettia hetken,etta tuleeko ne kohti mua, ja etta pitaisko menna autoon sisalle,jottei joudu kasvotusten. No nyt ne on hiljentyny ja pian alkaa muutkin camppailiat herailee ku aurinko nousee. Mina lahden metsastamaan sarvikuonoja aamuauringosta.
Elikka eka paiva takana afrikassa. Paljon tapahtunu, mutten kaikkea jaksa tassa puhelimella kirjottaa. Samburussa kohta toinen yo jonka jalkeen huomenna(keskiviikkona) matka nakuruun. Nyt istuskelen oman nuotion aaressa ja tuntuu ku olis jo yli puolen yon,mutta kello on vasta vartin yli 9 eli 3h ollu jo pimeeta. Autoilusta sen verran,etta ens kerran satsaan autoon sen 200e enemman ja otan sellasen joka ei kolise ja hakkaa vaihdekeppia polveen puolet 5h ajomatkasta. Valtakunta suomen tielaitokselle.
Elaimet ovat taalla jatkuvasti lasna. Pari isohkoa ja vaaleaa hamppista talloin tassa nuotion aarella syodessani(itse veistamalla lusikka-haarukalla,paitsi paikallinen heebu teki sen haarukka osan :). Mut onneks vaan ne mustat on kuulemma myrkyllisia.. Paikallinen erakko-paviaanikin oli unohtanut paahtoleipapussinsa mun autoon ja hyppas etuoven kautta takapenkille sita noutamaan,kun itse olin takakontilla tavaroitani laittamassa. Siina vaihdettiin pikaisesti yllattyneita katseita ja koitin morjestaa kovaan aaneen peraan,mutta kaverilla tais olla kiire jonnekkin. Samat ystavat on jo moneen oteeseen saatany mun auton sivupeileja kun oon ollu kauempana kaymassa. Oon yrittany pyytaa niita kuskiks puistoon,kun niin innokkaasti mun auto kiinnostaa, mutta ne siirtyy kauemmaks ku tuon niille avaimia...?
Mut mukava oli hengailla norsulauman kanssa 20m paassa,ku ihan pikku-jumbo yritti leikkia marakattien ja antilooppien kanssa,mutta ne ei jostain syysta uskaltanu tulla mukaan siihen seuraan
Paikallinen kivaari-maastopuku-rangeri pyysi mua asken parkeeraaman suzukini hammocini eteen ettei norsut jyraa mua yolla. Ihan hyva vinkki ottaen huomioon niiden pokaleiden maaran tassa ymparistossa :)
Ny vois siirtya riippumattoon jos vaikka uni tulis silmaan. Aamulla aikane heratys, kun pitaa ottaa kuva auringon noususta hammocin takaa.
Koitan lahettaa tan postin huomenna nakurusta.
Samburu vaikenee...
Jep, ajo tanne Nakuruun kesti 7h kahdella kusitauolla, kolmella tiepoliisi tsekkauksella ja yhdella tankkauksella.
Noni ny paastiin matkaan. Kirjottelen lentokoneesta jossain valimeren toisella puolen. Aika hyva fiilis. Pienta saatoa oli istanbulin lentoasemalla,mut onneks kone oli myohassa,ni hyvin kerkes koneeseen.
Pitaa kyllasanoa,et oli pienet epailykset turkish airlinea kohtaan,mutta taidan jo vahan odottaa paluu lentoa. Ja syy on yksinkertainen: ruoka (ja juomat :) vaikka koneet on ahtaita ja palvelu ekalla lennolla vahan vaisua,niin hyva ruoka voi kaiken muuttaa. Otin eka steikkia ja sit pastaa, mut plussan toi extra virgine oil, jota vahan ruuan sekaan kastikkeeksi... hmmm
Ainoa pienet hankaluudet lahdon suhteen oli ostoskeskus jumboon eksyminen valuuttaa noutaessa ja se etta mun kasimatkatavarat(kameratarvikkeet) paino 17kg :) ja muuten mukava suomalainen lentotiskineiti pyoritteli paataan ja kaski laittaa peli cheissin ruumaan. Toivottavasti tulee nairobiin mun kanssa samaan aikaan.
Koitan lahettaa taman viestin jomo kenyatta kentalta, jos sielta loytyy wlan-verkko.
Kirjottelen lisaa jos en muuta keksi, kun taa alkumatka on vahan odottelua...
Ja kylla se verkko loyty :)
Makoilen tullaustiskilla tyhjassa laukunnouto salissa.
Eli jos tama toimii,niin voin paivitella blogia keniasta kasin prepaid liittymalla spostitse. Jos vaan verkkoja loytyy...
Mng,i was writing 2 u yesterday then power went off.ok,direction 2 acacia camp nbi,after nyayo stadium,drive via wilson airport 2 bomas of kenya then turn left 4 magadi rd.we are next 2 park place hotel by the road side.gd dy.
Tässä minä vielä keltanokkana Helsinki-Vantaan lentokentällä täysvarustuksessa.
Kun kaveri näyttää tuolta kuvassa, niin ei ihme, että eläimet juoksee toiseen suuntaan :)
...kuin kaksi marjaa :)
"I have booked the car for you. My driver Sammy will be at the airport at 6:00 am on Monday July 20. He will have a board with your name on it."
25. helmikuuta 2009 Turkish Airlinesin Boeing 737-800 joutui onnettomuuteen Schipholin lentokentällä. Koneessa oli 135 matkustajaa. Kone hajosi kolmeen osaan. Yhtiölle on vuoden 1959 jälkeen sattunut myös kolmetoista muuta ihmishenkiä vaatinutta onnettomuutta.
