torstai 18. marraskuuta 2010
Elokuun Ivalojoen mustikkadietti
Mustikka-dieetti kestää neljä päivää. Tämä aika olisi hyvä viettää yksinään ja eristyksessä välttyäksesi mahdollisilta houkutuksilta.
1. päivän aamuna herää ajoissa ja voit normaaliin tapaan vetäistä aamiaiseksi esim. Finnairin muhkean ja täyteläisen kinkku-juustopatongin. Tämän jälkeen kävele reippaalla vauhdilla maantiellä ja maastossa n. 5h (n.17km)ylittäen kuitenkin vähintään yhden kosken, jotta saat märillä kengillä hieman lisää epämukavuutta ja haastetta. Syö kävelyn aikan kourallinen mustikoita ja hieman variksenmarjoja(Huom. variksenmarjoja ei kannata syödä kuin ensimmäisenä päivänä, sillä ne eivät ole terveellisisä). Illalla harrasta kevyttä seisoskelua 5h(esim. kalastusta), mutta tärkeää on että hankit tällätavoin hieman turhautuneen olotilan. Ennen nukkumaan menoa juo yksi pieni olut.
2. päivänä syö aamupalaksi kaksi kourallista mustikoita ja kävele haasteellisessa maastossa harhaillen 6km ja koita nyrjäyttää toinen nilkka, jotta ensimmäisen päivän rakko varpaassa ei enään tunnu niin pahalta. Iltapäivällä seiso rankkasateessa niin, että saat kengät taas märäksi. Tätä seisomista harrasta se tuttu 5h ilman mitään tuloksia ja saat taas saman jännän epäonnistuneisuudentunteen takaisin. Tässä vaiheessa voit ruokavalioon lisätä mustikoiden rinnalle jo vajaan kourallisen raakoja puolukoita ja mustikoita. Juo jälleen yksi olut ennen nukkumaan menoa.
3. päivän aluksi syö kaksi kourallista mustikoita ja odota sateen alkua, jonka jälkeen kiipeä kipeällä nilkalla 200m liukasta kalliorinnettä ja laskeudu suoalueille kastelemaan kenkäsi. Harhaile vielä vaikeakulkuisessa maastossa n. 6km/3h. Samalla voit syödä jälleen mustikoita n. kourallisen. Illalla seisoskele 3h jonka jälkeen muista valmistautua yölliseen tyhjennykseen juomalla oluen ja syömällä pienen kalan ja jonkun tatin. Yöllinen tyhjennys kestää 2-3h(aika on riippumaton vatsan sisällön määrästä) jolloin ulostat nestemäisesti suolen tyhjäksi ja oksennat ruuat ja vatsahapot pois elimistöstä. Takareisien ja pohjeiden krampit kuuluvat tyhjennykseen ja kestävät pitkälle seuraavaan päivään.
4. päivä aloita rauhallisesti liikkuen sillä sinulla saattaa olla hutera olo 4-5h unien jälkeen. Huimaukset ja krampit lievenevät aamun mittaan, joten aloita reipas 5-6h(17km) kävely kourallisella mustikoita ja kastele kenkäsi jo alkumatkasta koskessa edesauttaaksesi uusien rakkojen syntyä. Viimeiset tunnit kävelystä voivat tuntua raskaalta, joten syö taas kourallinen mustikoita. Illalla lopetellessasi dieettiä syö vatsasi lähes täyteen(esim. lihapiirakka nakeilla, kananmunalla ja juustolla), jonka jälkeen tarkkaile pahaa oloasi ja oksenna ylimääräiset pois. Siinä se. Onneksi olkoon - olet onnistuneesti suorittanut Paulin mustikka-dieetin!
Dieetin ravintosisältö:
Mustikat n. 600g = 198kcal
Oluet 2kpl = 353kcal
YHT: 551kcal(jaettuna 3,5 vuorokaudella on 157kcal/vrk)
Sientä, kalaa ja yhtä olutta ei laskettu tähän sillä ne poistuivat tyhjennyksen aikana. Myöskin alkupatonki ja jälkiruokalihis eivät kuuluneen varsinaiseen dieettiin.
Hitusen ylipainoinen 30v. mieshenkilö pääsee tällä dieetillä n. 4900kcal päivä vajeeseen ja menettää n. 3,5kg painostaan.
Huom!
Dieetin jälkeinen yleinen kankeus ja kiputilat koko lihaksistossa, lievä ärtyisyys, kasvoalueidenihon kuivuminen ja lohkeilu, silmänvalkuaisten kellertävyys sekä vahvat traumaattisen inhoreaktiot kalaa, sieniä, jokea ja metsää ylipäätään ovat aivan normaaleja sivuoireita.
Päiväohjeista puuttui maininta siitä, että kaikessa kävelyssä(ja kiipeilyssä) tulee kantaa n.13kg reppua selässä ja että juomavettä ei kannata rajoittaa(paitsi yöllisen tyhjennyksen aikana).
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Hyvä päivä - huono yö

Eilen lähdin Louhiojalta takaspäin koukaten Koppelovaaran reunaa pitkin, jossa sade taukosi ja kuin tilauksesta aurinko paistoi, jotta sain otettua muutamat uudet hammocki kuvat. Paluu Tomperinsaaren viereen oli ajoittain aika suoryteikköä, mutta ei paljoa haitannut, kun olin jo tottunut kävelemään puolet päivästä märillä kengillä ja kuivattamaan ne nuotiolla.
Leiripaikalle päästyäni menin heti kalastamaan sillä tajusin, että olen elänyt 2vrk mustikoilla ja vedellä. Marjojen niukkuuden takia olin jo ylittänyt rajan jolloin kypsyysasteella ei ole väliä ja siten puolukatkin maistuivat. 3h kalastuksen jälkeen saaliina olikin pieni kala, joita olin nähnyt sielä täälä, ja onnesta soikeena kapusin rinnettä ylös leiripaikalle kun päätin ensimmäistä kertaa reissulla poimia sienen(VIRHE). Tatilta se näytti, joten päätin grillata sitäkin nuotiolla(2.VIRHE). Kuorin hieman lakkia ja jalkaa ja muistelin että joistain sienistä kannattaa syödä vain lakki, mutta laitoin jalatkin vartaasee kun näyttivät kuin vaahtokarkeilta :) Sieni tummui mukavasti nuotiolla, mutta jalat maistuivat odolta, joten heitin ne pois(OIKEIN), mutta lakin palat maistuivat ihan ok ja popsin ne(3.VIRHE). Kala oli pieni, mutta maistui hyvältä - harmi...
Yöllä heräsin löysään vatsaan ja ajattelin se ehkä johtuvat eri ruuasta mihin vatsa oli tottunut, mutta kun mättäällä kyykkiessä alkoi kamaa tulemaan myös suun kautta, niin tajusin jonkin olevan pielessä. Näitä kahta tekoa vuorottelin 3h kunnes oksentelu loppui ja sain vähän unta. Sinne meni nekin ravintoaineet kalasta ym. Ja palasin lähtöruutuun: vatsa tyhjä.
Nyt aamulla ei ole parhaimmat eväät tämän päivän 5h kävelyä ajatellen, joten voi olla, että pyydän joltain paikalliselta kyydin kentälle, jos en enää pystyssä pysy.
maanantai 2. elokuuta 2010
Tarviiko pestä hampaita jos on syönyt vain mustikoita?

Matkalla Louhiojalle pysähdyin pari kertaa kuvaamaan hammockia, vaskasin huvikseni kerran(tuloksetta) ja söin mustikoita. Muuta en sitten tänään syönytkään :)
Kalastin n.5h Louhiojan suistossa huonolla onnella - vain pari tärppiä. Kehitin myös mato-ongen jigin koukusta, kaarnasta ja roskiksesta löytämästäni ruispalasta, mutta ei toiminut sekään :(
Tämän illan nuotiossa paistuu vain rankkasateen kastelemat kengät ja sukat...
Kaiken sen arvoista...
Ja ensimmäinen yö takana Ivalojoella. Matka lentokentältä oli tietenkin oletettua pidempi ja kokonaisuudessaan kävely leiripaikalle kesti reilu 5h. Matkalle osui yllättäviä kohtaamisia porojen kanssa, pienen kosken ylitys ja suoalueita. Matkalla söin mustikoita ja variksenmarjoja(joita kuulemma EI kannata syödä :) Kalastus ei onnistunut kunnolla sillä harmikseni heitin pari pientä kalaa takaisin, kun ajattelin niiden olevan alimittaisia, joten iltapalaksi oli vain Lapin Kulta olut joita varasin matkalle yhden joka illalle. Yö meni mukavasti ja parhaita hetkiä oli muutamat sadekuurot joiden ropina sadeviitassa sain hymyn huulille hammockin sisällä...
Vielä voisin kertoa viereisen saarenomistajan juttutuokiosta ja ensimmäisestä vaskoolisesta, mutta nyt täytyy jatkaa matkaa Louhiojalle...
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Pienellä kameralla ISOJA kuvia
Lupasin kertoa hieman tarkemmin tuosta kuvaussetistä mitä järjestin matkalle. Eli jälleen kerran otin yhteyttä Clark Jungle Hammock -nimiseen jenkkifirmaan, kun olivat olleet tyytyväisiä afrikassa ottamiini kuviin heidän Tropical Hammock- mallista, että nyt olisi mahdollisuus saada kuvia lapin maisemissa jostain heidä "four season" -mallistaan ja he tarttuivat tarjoukseen vaikka kuulemma kova sesonki on päällä ja minulle lähetetty malli oli back order kahdella vikkolla saivat he kuitenkin maton mulle ajoissa.
Koska halusin liikkua keveästi, en kuvitellutkaan ottavani Nikonin työkalustoani mukaan, vaan päätin kokeilla kuinka "pikkukamerani" Panasonicin GF1 selviäisi mainoskuvauksesta. En siis ole kertonut mattovalmistajalle, että kuvaan heidän tulevan katalogin kuvat taskukokoisella kameralla :) Mutta sen verran olen tuolla pikkukameralla talven ja kesän kuvaillut, että hyvä laatuisella linssillä on kenno ja resoluutio aivan kaupallisentason luokkaa. Dynamiikka vaan ei ole D3 tasolla, mutta tarkkaan raw:a valottaen ja pariin kertaan, niin uskon monen micro 4/3 -järjestelmää parjanneen kuvaajan leuat loksahtavan auki :)
No kun sain varmistuksen hammockista, niin otin yhteyttä suomen Panasoniciin ja kerroin tarinani(aivan kuten Nikonille viime vuonna) ja parin mutkan kautta sain spostin päähän ihmisen joka vastasi kamera laitteiden promo-asioista ja he olivat mielellään lainaamassa pyytämiäni linssejä matkalleni. Itsellä kun oli vain se kuuluisa 20mm f/1.7 pannukakku, niin tarvitsin hyvää laajista ja vähän pidempää mackroa.
Nyt täytyy lopetella ja valmistautua huomista varten. Tässä kuitenkin vielä lista noista yllä mainituista tavaroista, joita mukaan tulee.
Lisäinfoa Panasonicin Micro 4/3 -kameroista ja lisävarusteista: http://www.panasonic.fi/html/fi_FI/1282721/module/general/compare/productsCategory.html#anker_1282718
http://www.junglehammock.com/models/nx250/index.php
Mulle tuli tuo vaan tuo NX-150 malli
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Kullanhuuhdontaa ja kalastusta
Idea on kytenyt jossain muodossa jo reilun vuoden: siitä asti kun näin ensimmäisen jaksoni tv-ohjelmasta Man vs. Wild with Bear Grylls. Ja kyseessä oli erikoisjakso, jossa oma alltimefavorite-näyttelijä Will Ferrell on Bearin mukana matkassa. Tässä pieni maistiainen:
Sarjaa katsoin ahkerasti ennen viime vuoden Afrikan reissua ja innostuin uudestaan pari kuukautta sitten, jolloin aloin miettimään parin yön vaellusta jonnekkin luonnonpuistoalueelle jossa yrittäisi kerätä ja kalastaa kaiken ruuan. Kaksi yötä siksi, että sen kestää vielä hengissä vaikkei mitään söisi :) Kyseessä ei niinkään ole tapa testata kuinka kova jätkä oikeesti on, vaan ennemminkin uteliaisuus siitä mitä päässä alkaa liikkua, kun nälkä tulee ja joutuu tekemään toisenlaisia valintoja sen taltuttamiseksi - kuin että ajaisi kilometrin matkan Siwaan ja heittäisi Saarioisen lätyt mikroon. Ja kuinka nälkä vaikuttaa kalastamismotivaatioon, kun tarkoituksena on saada energiaa, jotta jaksaa taas vaeltaa seuraavana päivänä. Muuttuuko myös tarkkaavaisuus marjoja ja sieniä kohtaan(tai ylipäätään ympäristöön), kun repussa ei ole suuhun pantavaa ja rahalla ei saa mitään. Kalastusvälineinä minulla on UL-setti ja kourallinen uistimia. Pieni koko ratkaisi. Tyttöystävä lahjoitti myös todella pienen sienikirjan, jottei mene väärä vahvero suuhun(meinasin ensin kirjoittaa tatti, mutta en naurultani pystynyt :)
Kullanhuuhdonta tuli mukaan kuvioihin vasta myöhemmin, kun olin lukenut netistä infoa Ivalojoen ja Hammastunturin ympäristöstä ja löysin viittauksia vielä tänä päivänä tapahtuvaan kullankaivuuseen. Pari klikkausta myöhemmin katselin jo vaskoolia verkkokaupasta ja minuutin päästä olin jo (studion)naapurin kultasepättären(Hopealukki) luona tarkastelemassa miltä kulta painaa ja kuinka suuri hippu on gramma kultaa.
Sitten parin päivän päästä kirjastoon ja seuraavalla viikolla noutamaan vaskooli ja huuhdontatarvikkeet naapurikunnasta Tuusulasta - Hipputeos Oy:stä.
Nyt olen youtubesta kelaillut huuhdontaohjeita ja koikeillut hopea-nokareiden huuhtomista oman pihan hiekkalaatikolla vesiämpärin kanssa. Ja toimii!!
Kolmas "rasti" reissulla on valokuvaus - omaksi huviksi ja asiakkaalle(ja ehkä myös tuleville). Vaikka saman tyyppistä mainoskuvaa tein jo Afrikassa, niin nyt haastetta lisää asiakkaan(ja itseni) asettama laatu/tehokkuus ja kuvauskalusto, joka ei heti paperilla tue ensimmäistä seikkaa(mutta sopii muuten matkaan). Tämä epäkohta on tiedostettu jo alusta alkaen, mutta ei luovaa työtä voi tehdä mielestäni ilman tarvittavia haasteita. Ja jos muut kaavan muuttujat eivät niitä tarpeeksi anna, niin lisään itse haastekerrointa :)
Kuvaus-keissistä ja kalustosta lisää seuraavassa postissa...
tiistai 27. heinäkuuta 2010
pauli Lappiin ja takaisin 2010
Eli yövyn kolme yötä Ivalojoen tuntumassa kalastaen(eli ruokaa keräten), kultaa huuhtoen(teoreettiset mahkut löytää jotain ovat hyvät, mutta odotukset sitäkin suuremmat) ja valokuvaten(uusi hammock saapui tänään ja siitä pitäisi hyvät kuvat saada valmistajalle).
Matkaa taitan kävellen, eli lähden lentokentältä yhteen suuntaan ja hölkkään keskiviikkona takaisin terminaaliin.
Huomenna lisää matkan yksityiskohtia...
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Ja vihdoin niitä kuvia...
Niin Suomeen asti kuvia toin n. 1500kpl ja videoklippejä n. 20kpl. Onneksi Adobe julkisti tovin sitten Lightroom 3 Betan ja parantunut vinjetointi mahdollisti muokata aikatehokkaasti ison määrän kuvia. Taidan päivittää tuohon LR3:een jo pelkästään työmielessä, kunhan ne sen ulos saavat(toivottavasti ennen kesää).
Mutta kuvia siis nyt osoiteessa: www.paulijuppi.com jossa siis oma Kenya-osio ja muuta valoa jota on kennoilleni tarttunut vuosien varrella. Nauttikaa!
Facebookiin on myös ilmestynyt tämän blogin nimeä kantava ryhmä johon kannattaa liittyä jos jo FB:n aktiiviseen jäsenistöön kuuluu.
pauli Afrikkaan ja takaisin



