Ensimmäinen vuorokausi kohta takana. Yölento oli pitkä ja uuvuttava. Pojat(Faija ja Jaakko) nukkuivat kää kenossa vuorotellen koneessa, terminaalissa, autossa ja safariajelulla Nakurussa. Kyllä minunkin väsymys voitti jossain vaiheessa ja torkahtelin seisaaltaan eläimiä tähyillessäni kiertoreitillä järven ympäri. Testailin vähän kaikkia 4 kameraa, mutta olo oli niin nuutunut, kellonaika tylsä ja ilma ankea, etten jaksanut paneutua täysillä. Huomenna tiistaina siis täydellä höyryllä gameihin :)
Pieniä vastoinkäymisiä oli koko päivän, mutta onneksi sain ajateltua asiat niin, että näitähän pitääkin tulla, jotta seuraavalla reissulla saa asiat hiottua paremmiksi. Mutta eläinten spottaus alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: lounaan jälkeen suunnattiin ekalle rundille leirintäalueelta ja minuutin päästä tien vieressä paksulla vinoon kasvaneella puunrungolla makaili kaksi nuorta leijonaa. Siis n. 500m päästä siitä missä yövymme ja mistä nyt tätä pilkkopimeässä kirjoitan. Leirintäalueella on ainakin 20 muuta samanlaista telttaa ja kolme rekka lastillista jotain ruotsinsukuisia ihmisiä. Kova on älämölö :)
Ja mitä olisi afrikanmatka ilman apinahyökkäystä. 20 minuuttia ja paviaani ottaa ei yhden vaan 3 banaania kainaloonsa kuin amerikkalaisenjalkapallonpelaaja(kuten Jaakko tapahtuman ilmaisi). No sitten ystävällinen puistonvartija tuli taittoperäsen rynnäkkökiväärinsä kanssa tarkastamaan tilanteen ja toi meille oksan jolla hätyytellä seuraavat uhkat.
Kohta untenmaille muutaman Tuskerin voimalla ja huomenna kohti uusia seikkailuja. Nakuru vaikenee...
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Nairobi 2 Nakuru
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moi Pauli Nuku ja kun heräät niin päivä on uusi ja Pienet vastoinkäymiset kuuluvat Afrikan kuvaan.
VastaaPoistaOdotan jo nyt valokuvanäyttelyä ja videospotteja matkalta. Arto Kojo