Kirjoitan tätä Saharan yllä. On maanantai aamu. Yölennot ja koneessa nukkuminen eivät ole minun "juttujani", mutta onneksi ajatukset pyörivät jossain muualla. Eilen aamulla oli Marassa pilvistä. Meillä oli ollut onnea mukana, sillä muina aamuina oli ollut aurinkoista - vaikkemme onnistuneetkaan pääsemään puiston puolelle suunnitelman mukaisesti klo. 6.30. Otimme ajomatkan rennosti, sillä kukaan ei pidä teistä jotka Maraan vievät, ja koska auto oli pitänyt outoa ääntä oikeasta eturenkaasta kuoppaisilla osuuksilla. Narokkiin päästessämme menimme syömään ja korjasimme vielä sivupeilin, jonka oli joku poika rikkonut pestessään autoamme Marassa. Loppumatka Narokista Nairobiin onkin kuin ilmatyynyaluksella menisi, jos vertaa ensimmäisiin n. 50 kilometriin, ainoana haasteena Mai Maihiun jälkeinen pitkä nousu hautavajoumasta, jolloin rekkojen ohitukset polttoöljysavupilvien läpi eivät tunnu hyvältä - ainakaan suomalaisista :)
Nairobiin päästyämme noudimme autonomistajan, Kipin, kyytiin ja menimme käymään Nairobin kansallismuseossa. Paikka oli upea ja siellä olisikin voinut viettää vaikka puoli päivää tutkien lukuisia löydöksiä ihmislajin ensimmäisistä askelista Keniassa. Myös luonnollisessa koossa olevia villieläimiä on mielenkiintoista tutkia, kun ne on nähnyt ensin livenä maastossa.
Museon jälkeen menimme Nairobin kansallispuistoon katsomaan orpoja villieläimiä, jotka elivät puiston vieressä olevassa "eläintarhassa". Tämä onkin ihan hyvä paikka lopettaa safarireissu, jos ei ole nähnyt luonnossa esim. leijonaa, gepardia, leopardia tai hyeenoita(täplikästä/raidallista). Paikassa on myös paljon muita lajeja, mutta en ollut kovin vakuuttunut eläinten häkkien koosta/kunnosta. Monilta eläimiltä puuttuivat tarvittavat virikkeet ja ihmiset olivat levittäneet roskiaan aitausten ympärille. Ei mikään Korkeasaari, mutta kai itä-afrikan standardien mukaan ok...?
Kun olin puhvelille paahtoleipää antanut ja taputellut kuonoa lähdimme vielä syömään kuuluisaan ravintolaan nimelta The Carnivore. Paikka on buffet-tyylinen, mutta siihen se tavallisuus sitten loppuukin. Ruokalistalta löytyykin mm. strutsia, kalkkunaa, kamelia, kananmaksaa, sonninkiveksiä ja krokotiilia. Tarjoilijat kiertävät pöytiä joissa on lippu ylhäällä ja tarjoavat eri lihoja suoraan vartaasta tai leikkaavat isommasta köntistä. Lihaa tulee niin kauan, kun lippu on pystyssä, ja kun sen kaataa siivotaan pöytä ja tarjoillaan jälkiruuat. Paikka, tunnelma, palvelu ja ruuat oli täyttä 5 tähteä. Koko homman kruunasi käynti vessassa, joka oli siistein ja toimivin mitä olen näinä neljänä Kenian matkanani nähnyt. Lentokenttä, museo ja muut ravintolat eivät pääse edes lähelle. Siisteydelle oli kuitenkin selkeä syy: haalarimies vessassa, joka jutteli mukavia ja tarjosi käsipyyhkeet valmiiksi pesun jälkeen. Olo oli kuin kuninkaalisella, kun takana oli viikon verran reikiä betonissa, tukkoisia pönttöjä ja ahtaita sisäänpäin aukeavia ovia(jolloin joudut seisomaan pöntön päällä sadaksesi oven kiinni) joten pakko oli tipata :)
Tapasimme vielä Miken serkun, joka kaksi vuotta sitten lainasi autoa ja tarjosi kyydin lentokentälle. Silloin hän puhui myös työharjottelustaan Suomessa, mutta olikin sitten mennyt Saksaan. Hauskin yhteys löytyi Wärtsilästä, jonka suuria koneita Miken serkku käytti/huolsi?, ja minkä telakalla faija oli töissä 1980-luvun lopulla. Hiukan haikeat hyvästit heitettiin kentällä, mutta ei mitään suurta draamaa, sillä tulemmehan näkemään vielä monen monta kertaa tulevaisuudessa.
Kotona odottaa varmaan suuri kasa asiakkaiden kuvatilauksia ja vastaamattomia maileja, jonka lisäksi pitäisi käydä vikkelään kuva- ja videomateriaali läpi etc. etc.
No eipähän tarvitse pyöritellä peukaloita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti