Vika paiva reissusta alko aikaisella nousulla ja ryhmittymisella aamuruuhkaan Nairobi National Parkin Main Gatea kohti. Puistossa oli aika hiljasta, enka tormannu kun kahteen autoon koko paivana. En odottanut juuri mitaan puistolta, joten korottelin vain ympari-ampari ilman gepsia. Elaimia oli ihan mukavasti mutta en ottanut kun ehka 10 kuvaa 4,5h aikana. Kiva yllatys oli hippo pool johon ajoin melkeen vahingossa. Siella sitten kivaari-rangeri vei mut kavelylle ja naytti krokotiilin ja hipon joesta. Tai siis sen mita niista naky. Krorosta juuri sen verran silmia ja kuonoa, etta se saatto olla puusta veistetty ja ankkuroitu pohjaan, silla ei edes liikkunut virran mukana. Hippo sentaan liikku vahan ja paasti aania, mutta sieraimet oikeastaan vaan erotti. Olis hyvin voinu olla hydraulinen animatronics-hippo, niin koyhalta elehtely vaikutti. No tulipahan nekin nahtya, kun en Marassa jaksanut sinne Mara Riverille asti ajaa. Aamupaivan gamen jalkeen palasin Acacia Campille ja sit lahettiin palauttaa mun suzuki keskustaan. Mike sai serkultaan auton lainaksi joten kavimme Nairobin kansallismuseossa?? Ja sitten Mike naytti kotonaan olevia rakentamiaan vuokra-asuntoja omaa uudistunutta kamppaansa. Ne lukijat jotka ovat lukeneet ensimmaisia postejani, niin muistavat miten kuvailin kontrastia Miken olemuksen ja asumuksen valilla. Nyt tuo ero on kaventunut huomattavasti. Kampat oli betonia, sahkot toimi ja oli vielapa digi-tv !!
Hienoa oli nahda etta asiat on menny parempaan suuntaan.
Illalla sain sitten kyydin kentalle ja Miken serkku Patrick kertoi tulevansa ensi vuonna ehka tyoharjotteluun Suomeen ja kyseli paljon kotimaastamme. Odottelin sitten kentalla n. 5h koneen lahtoa. Nyt olen jo lahtenyt Istanbulista ja parin tunnin paassa Suomesta. Matka alkaa olla finaalissa. Tunne on jotenkin mitaton. Ihan kun olis vieraillu eri maailmassa, joka ei ole mitenkaan yhteydessa omaani...
Yksi asia mista tulen heti nauttimaan ja kiittamaan Suomea on liikennesaannot ja kayttaytyminen. Eilen oli kylla lahella palaa kaamit liikenteessa. Porukka on siela niin tyhmia,etteivat tajua edes omaa etuaan paastaessaan toisen auton edestaan. Ei mitaan jarkea koko touhussa. Ei mikaan ihme, etta 90% autoista on lommoja ja naarmuja auton iasta riippumatta. Toinen juttu johon tormasin lahes 2000 ajetun km jalkeen vain pari kertaa oli suojatie. Siis mikaan ei arsyta enemman,ku se etta oot jus selvinny puikkelehtimaan lommoitta autojen seassa ja saat kiihdytettya valjemmille vesille,niin joku jalankulkija hyppaa keskelle highwayta. Ja jos risteyksessa on valot jalankulkioille, niin se on ihan sama mita varia ne nayttaa. Siis ihan holtitonta touhua, ihmiset leikkii hengellaan taala.
Niin ja auto ei jaa katsastamatta, jos fyrkkaa loytyy, ja sen nakee kadun varsilla.
Voi olla etta pidan parin paivan tauon blogiin nyt matkan paatyttya,silla firmalle on kertynyt aika paljon tekemattomia toita. Kiitos seurastanne(hieman passiivisesta kyllakin :) matkalla,mutta muistakaa ettei tarina tahan lopu. Olen kirjoittanut muistiin aika monta hauskaa/erikoista yksityiskohtaa, joista kirjottelen sitten kun on sopiva hetki/aihe.
Kohta Helsinki vaikenee....
