blogi valokuvaajan matkoista Keniaan elämään, seuraamaan ja tallentamaan villiä luontoa.
Reilu viikko mennyt paluusta Suomeen. Vieläkin aika sekavaa saada kaikkea arkea ja matkan saldoa järjestykseen. Veikkaan että menee vielä kuukausi, ennen kun saatte jotain konkreettista katsottavaksi. Matskua tuli paljon ja varsinkin videoista täytyy varmaan tehdä monta eri "teosta". Innolla odotan sitä hetkeä, kun aika riittää istua koneen ääreen ja muokata ainoastaan Afrikka kuvia :)
Lupaan kuitenkin, että tätä kamaa kannattaa odottaa...
Kirjoitan tätä Saharan yllä. On maanantai aamu. Yölennot ja koneessa nukkuminen eivät ole minun "juttujani", mutta onneksi ajatukset pyörivät jossain muualla. Eilen aamulla oli Marassa pilvistä. Meillä oli ollut onnea mukana, sillä muina aamuina oli ollut aurinkoista - vaikkemme onnistuneetkaan pääsemään puiston puolelle suunnitelman mukaisesti klo. 6.30. Otimme ajomatkan rennosti, sillä kukaan ei pidä teistä jotka Maraan vievät, ja koska auto oli pitänyt outoa ääntä oikeasta eturenkaasta kuoppaisilla osuuksilla. Narokkiin päästessämme menimme syömään ja korjasimme vielä sivupeilin, jonka oli joku poika rikkonut pestessään autoamme Marassa. Loppumatka Narokista Nairobiin onkin kuin ilmatyynyaluksella menisi, jos vertaa ensimmäisiin n. 50 kilometriin, ainoana haasteena Mai Maihiun jälkeinen pitkä nousu hautavajoumasta, jolloin rekkojen ohitukset polttoöljysavupilvien läpi eivät tunnu hyvältä - ainakaan suomalaisista :)
Nairobiin päästyämme noudimme autonomistajan, Kipin, kyytiin ja menimme käymään Nairobin kansallismuseossa. Paikka oli upea ja siellä olisikin voinut viettää vaikka puoli päivää tutkien lukuisia löydöksiä ihmislajin ensimmäisistä askelista Keniassa. Myös luonnollisessa koossa olevia villieläimiä on mielenkiintoista tutkia, kun ne on nähnyt ensin livenä maastossa.
Museon jälkeen menimme Nairobin kansallispuistoon katsomaan orpoja villieläimiä, jotka elivät puiston vieressä olevassa "eläintarhassa". Tämä onkin ihan hyvä paikka lopettaa safarireissu, jos ei ole nähnyt luonnossa esim. leijonaa, gepardia, leopardia tai hyeenoita(täplikästä/raidallista). Paikassa on myös paljon muita lajeja, mutta en ollut kovin vakuuttunut eläinten häkkien koosta/kunnosta. Monilta eläimiltä puuttuivat tarvittavat virikkeet ja ihmiset olivat levittäneet roskiaan aitausten ympärille. Ei mikään Korkeasaari, mutta kai itä-afrikan standardien mukaan ok...?
Kun olin puhvelille paahtoleipää antanut ja taputellut kuonoa lähdimme vielä syömään kuuluisaan ravintolaan nimelta The Carnivore. Paikka on buffet-tyylinen, mutta siihen se tavallisuus sitten loppuukin. Ruokalistalta löytyykin mm. strutsia, kalkkunaa, kamelia, kananmaksaa, sonninkiveksiä ja krokotiilia. Tarjoilijat kiertävät pöytiä joissa on lippu ylhäällä ja tarjoavat eri lihoja suoraan vartaasta tai leikkaavat isommasta köntistä. Lihaa tulee niin kauan, kun lippu on pystyssä, ja kun sen kaataa siivotaan pöytä ja tarjoillaan jälkiruuat. Paikka, tunnelma, palvelu ja ruuat oli täyttä 5 tähteä. Koko homman kruunasi käynti vessassa, joka oli siistein ja toimivin mitä olen näinä neljänä Kenian matkanani nähnyt. Lentokenttä, museo ja muut ravintolat eivät pääse edes lähelle. Siisteydelle oli kuitenkin selkeä syy: haalarimies vessassa, joka jutteli mukavia ja tarjosi käsipyyhkeet valmiiksi pesun jälkeen. Olo oli kuin kuninkaalisella, kun takana oli viikon verran reikiä betonissa, tukkoisia pönttöjä ja ahtaita sisäänpäin aukeavia ovia(jolloin joudut seisomaan pöntön päällä sadaksesi oven kiinni) joten pakko oli tipata :)
Tapasimme vielä Miken serkun, joka kaksi vuotta sitten lainasi autoa ja tarjosi kyydin lentokentälle. Silloin hän puhui myös työharjottelustaan Suomessa, mutta olikin sitten mennyt Saksaan. Hauskin yhteys löytyi Wärtsilästä, jonka suuria koneita Miken serkku käytti/huolsi?, ja minkä telakalla faija oli töissä 1980-luvun lopulla. Hiukan haikeat hyvästit heitettiin kentällä, mutta ei mitään suurta draamaa, sillä tulemmehan näkemään vielä monen monta kertaa tulevaisuudessa.
Kotona odottaa varmaan suuri kasa asiakkaiden kuvatilauksia ja vastaamattomia maileja, jonka lisäksi pitäisi käydä vikkelään kuva- ja videomateriaali läpi etc. etc.
No eipähän tarvitse pyöritellä peukaloita :)
Masai Mara eroaa muista käymistäni Kenian puistoista avaruuden, eläinten kirjon ja määrän vuoksi. Nyt kun kaksi täyttä päivää on takana ei voi muuta sanoa, kuin huh huh. Suuri muutto, josta olen kirjoittanut aiemmin, mutta en ole nähnyt ennen, teki suuren vaikutuksen. Vaikka emme nähneetkään gnu-laumojen joenylitystä, niin pitkät jonot ja tuhat päiset laumat olivat pysäyttävä näky.
Tämä oli 4 kerta minulle Afrikassa. Koskaan en ole saanut vyölleni Big five:ä. Aina on jäänyt puuttumaan se yksi ja ainoa: Leopardi. Monesti olen kuullut tarinoita iltanuotiolla spottauksista ja yrittänyt seuraavana päivänä löytää paikalle, mutta tuloksetta. Tänään se sitten tapahtui. Olimme tulleet Mara Riverin sillalle Tanzanian rajalle ja Mike oli kuullut radiosta ja vartioilta, että joen toisella puolella oli nähty leopardi. Kun hinnasta oli väitelty tiiviisti - maan tutulla tavalla - hetki, hyppäsi rangeri kyytiin ja lähdimme toiselle puolelle puistoa. Löysimme puun jonka lähistössä kissa tiettävästi oli, mutta emme nähneet kuin antiloopin raadon puussa. Mutta kuin saimme löydettyä kiertoreitin(joka vaati ajoa urattomassa maastossa -> kielletty puistissa, mutta koska mukaa oli rangeri, niin raha taisi merkit enemmän kuin säännöt), niin pienen puron penkereeltä, varjosta heinikon seasta, minä kerrankin spottasin täpliä: leopardin. Näkyvyys oli huono ja valoisuus kaamea, joten materiaalista ei tullut huippu kamaa, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni sain ison viisikon kasaan. Mahtava fiilis. Hauskaa oli se, että niin sai Jaakko ja Faijakin :) Ensimäisellä retkellään Afrikassa.
Mutta Marasta päälimmäisiksi jäivät mieleen lukuista leijonat, leopardi, suuret eläinlaumat ja öiset hyeenan äänet(jotka viime yönä olivat niin riipivät, että naapuri teltoissa ihmiset heräilivät peloissaan :)
Niin paljon olisi kerrottavaa pieniä hauskoja/jännittäviä yksityiskohtia, mutta virta ei riitä selittääkseni kaikkea. Eikä kaikkea voi sanoin kuvata. Tämä täytyy kokea itse. Afrikan villi luonto opettaa ja avartaa tavalla, mitä ei voi käsittää, ennen kun on juossut kirahvien perässä savannilla...
;)
Liity tykkääjiin Facebookissa ja lähde mukaan elämäsi seikkailuun.
Eilen heräsin kauniiseen auringonnousuun Hell's Gate:llä ja lähdin aamulenkille. Alas laaksoon oli mukava kilometrin matka alamäkeä. Usva laaksossa, jota ympäröivät jylhät kallioseinämät, loivat taianomaiset puiteet kirmailulle villissä luonnossa. Kohtasin lenkilläni pari kirahvia(joita koitin vähän jahdata leikkimielisesti), antilooppeja, pahkasian, puhvelilauman, helmikanoja ja seeproja. Pidin otsassani Gopron pikkukameraa, joten tulevaisuudessa kun saan kaiken materiaalin editoitua, pääsette mukaan aamuseikailulleni.
Aamupalan jälkeen lähdimme Jaakon kanssa vaellukselle joka vei kapean kanjonin läpi kuumillelähteille. Patikointi kesti melkein 4 tuntia ja vaikka housuni repesivätkin kiipeillessä haastavassa maastossa, oli reissu sen arvoinen. Tässäkin mukana oli otsakamera.
Klo. 13 jälkeen aloitimme ajamisen Masai Maraan. n. 2h jälkeen, juuri ennen Narokia aloin kuuntelemaan, että jostain kuului kiehumisen ääntä. Sanoin Mikelle, että nyt on jotain pielessä ja meidän on pysähdyttävä. Onneksemme olimme juuri ohittaneet pienen kylän ja emme kauaa ehtineet ihmetellä kuinka Hiacen etupenkit nostetaan, kun paikalle käveli mekaanikko haalarit päällä. Syylärin paineventtiili(termostaatti?) oli huonossa kunnossa ja aiheutti ylikuumenemisen. Kun Mike oli aikansa vääntänyt mekaanikon kanssa, huikkasi hän ohi menevältä motoristilta(jolla oli jo mukana kaveri ja kamaa tarakalla) kyydin takas kylälle. Hetken päästä haalarikaveri tuli uuden korkin kanssa takaisin ja pääsimme pian jatkamaan matkaa.
Narokista otimme huoltoasemalta kyytiin jo reissumme toisen kyytiläisen, Jonaksen, joka tuli kanssamme Ololamutiek-kylään ihan Acacia campin lähettyville. Mutta koska auton korjaamisessa meni aikaa, niin pimeä tuli kesken matkaa. Ja jos maailman huonokuntoisemmat tiet ja pimeä eivät tehneet ajosta tarpeeksi haastavaa, niin tulipa tiellemme myös kaatunut piikikäs akaasiapuu. Samalla Mike sanoi: "This is not good". Äänen sävystä ymmärsin heti, että kyseessä oli enemmänkin kuin kaatunut puu. Koska puu oli tuore ja katkaisi tien liian "hyvin" kiinnitin huomioni katkaisu kohtaan, joka näytti hakatulta. Mike peruutti ensin reilusti taakse ja keskusteli liftarimme kanssa tiiviisti swahiliksi. Sitten kaasutimme puuta kohti ja kiersimme sen oksien raapiessa kylkeä. Kun pääsimme vähän matkaa eteenpäin, sanoin Mike, että kyseessä oli ryöstäjien ansa. Huokasimme helpotukseta ja jatkoimme matkaa pimeydessä, jota kaukaiset salaman iskut valaisivat vähän väliä. Pääsimme kuiten turvallisesti, mutta väsyneinä perille majapaikkaamme. Ilta meni mukavasti Tuskeria siemaillessa nuotiolla, hyeenojen ja norsujen säestäessä lähi ympäristössä. Uni tuli nopeasti...
Kolmas päivä Afrikassa tekee loppuaan. Eilen oli täysi päivä Nakurussa ja näimme lisää eläimiä kiertäessämme puistoa. Kävimme aamulla Baboon Cliffseillä katsomassa upeaa maisemaa järven ympärillä. Sieltä tulimme alas eteläreittiä ja ajoimme airstripin kautta puiston toisessa päässä olevalle leirintäalueelle(Makalia Falls) syömään ja ottamaan päikkärit. Sen jälkeen lähdimme etsimään leijonia mistä olimme kuulleet havaintoja monelta kuljettajalta sekä radiosta. Kaksi leijonaa oli nähty pienen lentokentän läheisyydessä, joten suuntasimme sinne. Mutta kahden sijasta löysimme lauman johon kuului uroksen lisäksi 6 naarasta. Ilma oli hieman pilvinen, joten kuvauksellisesti tilanne ei ollut paras mahdollinen.
Kun saavuimme camping-alueelle, niin onneksemme kaikki rekat olivat poistuneet ja saimme koko paikan vain itsellemme. Kylläpä oli hiljaista. Illalla kuului vielä epämääräistä murinaa/haukuntaa lähi metsästä ja faija saikin taskulampun kiilaan muutamia kiiltäviä silmiä. Aamuyöllä herätessäni Miken kanssa kuunneltiin miltä virtahevon äänet kuulostaa. Tämä oli meille kaikille uutta, että Lake Nakurussa on virtahepoja. Niitä ei kannata kohdata öisellä vessakäynnillä :)
Tänä aamuna menimme nopealle gamedrivelle ja onneksemme löysimme hyeenan. Matala auringonpaiste loi hyvän valomaailman ja sain aika hyvää pätkää. Sitten kävimme peseytymässä kylmässä suihkussa ja suuntasimme kohti Naivashaa. Siellä kävimme täydentämässä ruoka- ja juomavarastot jonka jälkeen ajoimme Hell's Gateen.
Olemme leiriytynyt Naibura campsite -nimiselle leirintäalueelle, missä olimme serkkuni kanssa 5 vuotta sitten. Huomenna menemme patikoimaan tulivuoren kraateriin ja katsomaan kuumia vesisuihkuja. Mutta mikä parasta, niin aamulla vedän ensimmäisen juoksulenkkini Afrikan savannilla. Telttapaikoilta aukeaa uskomaton näkymä laaksoon, jossa toivonmukaan on hieman usvaa ja eläimiä joiden kanssa juosta kilpaa :) Seuratkaa Endomondo -profiiliani niin näette reitin missä päin kirmailen!! :D Kiinitän myös GoPro kameran otsaani jotta pääsette myöhemmin mukaan fiiliksiin.
Nyt lopettelen kirjoittelun, koska Jaakko on Miken opastuksella paistanut meille kalaa(en ymmärtänyt mitä kalaa) ranskalaisittain ja tuoksu on hyvä.
Kuva on paria tuntia aikaisemmin kun keräsimme polttopuita nuotiota varten(joka on kuulemma kielletty, mutta onneksemme puistonvartija ei rankaissut :) Kenia vaikenee...
Ensimmäinen vuorokausi kohta takana. Yölento oli pitkä ja uuvuttava. Pojat(Faija ja Jaakko) nukkuivat kää kenossa vuorotellen koneessa, terminaalissa, autossa ja safariajelulla Nakurussa. Kyllä minunkin väsymys voitti jossain vaiheessa ja torkahtelin seisaaltaan eläimiä tähyillessäni kiertoreitillä järven ympäri. Testailin vähän kaikkia 4 kameraa, mutta olo oli niin nuutunut, kellonaika tylsä ja ilma ankea, etten jaksanut paneutua täysillä. Huomenna tiistaina siis täydellä höyryllä gameihin :)
Pieniä vastoinkäymisiä oli koko päivän, mutta onneksi sain ajateltua asiat niin, että näitähän pitääkin tulla, jotta seuraavalla reissulla saa asiat hiottua paremmiksi. Mutta eläinten spottaus alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: lounaan jälkeen suunnattiin ekalle rundille leirintäalueelta ja minuutin päästä tien vieressä paksulla vinoon kasvaneella puunrungolla makaili kaksi nuorta leijonaa. Siis n. 500m päästä siitä missä yövymme ja mistä nyt tätä pilkkopimeässä kirjoitan. Leirintäalueella on ainakin 20 muuta samanlaista telttaa ja kolme rekka lastillista jotain ruotsinsukuisia ihmisiä. Kova on älämölö :)
Ja mitä olisi afrikanmatka ilman apinahyökkäystä. 20 minuuttia ja paviaani ottaa ei yhden vaan 3 banaania kainaloonsa kuin amerikkalaisenjalkapallonpelaaja(kuten Jaakko tapahtuman ilmaisi). No sitten ystävällinen puistonvartija tuli taittoperäsen rynnäkkökiväärinsä kanssa tarkastamaan tilanteen ja toi meille oksan jolla hätyytellä seuraavat uhkat.
Kohta untenmaille muutaman Tuskerin voimalla ja huomenna kohti uusia seikkailuja. Nakuru vaikenee...
