Eli hyppään suoraan faktoihin:
Kukaan ei ole varmuudella tulossa matkalleni Afrikkaan.
Olen hieman yllättynyt tilanteesta, sillä kiinnostuneita ja innostuneita ihmisiä on paljon. Pari päivää olen miettinyt, että mitä sitä sitten tekisi. Usko siihen, että joku uskaltautuu vielä mukaan on vielä olemassa. Olen myös miettinyt, että meni miten meni, itse en anna periksi unelmasta. Toivon vaan että ihmiset ymmärtäisivät sen, että tällaista reissua tähän hintaan ei ole mahdollista toteuttaa, paitsi suunnittelemalla ja järjestämällä kaiken itse. Ja sitä en suosittele kenellekkään, mutta voin antaa vinkkejä niitä pyytäville.
Ja koska suurin este ihmisillä tuntuu olevan raha, niin päätin ottaa matkasuunnitelman, päivät ja budjetin uudelleen syyniin. Päivät Keniassa vähenivät seitsemään, puistopäivät kuuteen, Samburu vaihtuu Hell's Gateen ja yö Nairobissa lähtee pois. Tällä suunnitelmalla budjetti on 2500e maksimissaan ja silloinkin jos vain yksi ihminen tulee mukaan. Matkapäivät siirtyisivät kokonaan heinäkuun puolelle esim. 19-27.7. Näin välissä olisi vain yksi viikonloppu. Ja lentojen hinnat ovat hieman laskeneet, joten edellä mainitulle ajankohdalle liput olisivat halvimmillaan 800-850e.
Samburun vaihto Hell's Gateen johtuu välimatkoista. Koska öitä on nyt vain 6, niin yhdeksi yöksi ei kannata ajaa pohjoiseen ja takas Nakuruun. Viimeinen Nairobi-päivä olisi suht lyhyt, sillä aamulla pitää lähteä Marasta ajamaan, mutta kyllä siinä kerkeää käydä museossa tai kirahveja silittämässä.
Kuikas suu nyt pannaan? Löytyykö lähtijöitä? Seikkailu ei odota enää kauaa...
blogi valokuvaajan matkoista Keniaan elämään, seuraamaan ja tallentamaan villiä luontoa.
tiistai 17. toukokuuta 2011
tiistai 10. toukokuuta 2011
Fanisivusto Facebookissa
Avasin juuri FB:hen uuden pAt -sivuston(pauli afrikkaan ja takaisin :) ja nyt kun 6 vuotispäivä lähenee on tarkotus kaivella julkaisemattomia kuvia menneisyydestä. Pysykää perässä! Saa tykätä ;)
Pieniä palasia
Kun kone aloitti laskeutumisen 13h lennon jälkeen alkoi leukoja kutittamaan. Tähän mennessä ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin seurata numeroita monitoreista, tauluista ja lipusta. Hypätä oikeaan bussiin terminaalia vaihtaessa ja astua koneeseen. Ylimääräistä sylkeä nieleskellessä koko kropan valtasi eriskummalinen levottomuus. Kuin pitäisi päästä vessaan vaikka hätää ei ole. Kun ensimmäiset merkit savanneista alkoi näkyä koneen ikkunasta todellisuus iski täysillä: tästä eteenpäin se on sitten itsestä kiinni mitä tapahtuu. Viikon päästä sama kone tulee hakee kentältä, se on ainut asia johon voi edes jotenkin luottaa. Ne n. 150 tuntia siinä välissä on vielä kirjoittamatta. 6000km kotoa, yksin ja kaikki mitä tapahtuu seuraavaksi, on sinusta ja ainoastaan sinusta kiinni. Älä turvaudu siihen, että joku auttaa sinua. Älä luota keneenkään. Varaudu kaikkeen mitä voit kuvitella ja yritä kuvitella kaikki mitä voi tapahtua.
Pelko ei itsessään ole paha, mutta kuinka siihen suhtautuu voi kääntää asiat väärään suuntaan. Vai onko mikään suunta väärä jos siitä oppii jotain? Jos pelko lamauttaa, niin siitä on haittaa. Kun voittaa pelkonsa, luottamus itseensä ja siihen että pystyt hallitsemaan tilanteensa kasvaa. Esimerkki: Vieraassa kaupungissa ajaminen voi tuntua haastavalta, mutta kun on selvinnyt Nairobin keskustan liikenneympyräketjusta ruuhkassa pariin kertaan, niin sitä suhteuttaa Suomen liikennejärjestelyt hieman eri tavalla.
Itse huomaan pelkääväni eniten silloin, kun pitäisi alkaa tekemään jotain "pelottavaa". Ensimmäinen askel kohti tuntematonta on aina vaikein. Sitten kun on polviaan myöten suossa ja on pakko toimia, niin pelko väistyy toiminnan tieltä. Pyrin aina kysymään ennen ensimmäistä askelta, että jos teen tämän, niin mikä on pahinta mitä voi sattua? Ja pahinhan on kuolema(vaikka voihan sitä kuulemma elää tuonpuoleisessa ja sen jälkeenkin, mutta näin yleensä tässä elämässä). Jos en kuole, niin voin aina yrittää uudestaan.
Pelko on useasti epäonnistumisen pelkoa. Jos antaa itselleen luvan epäonnistua, niin sitä ei tarvitse pelätä. Menneisyyttä ja vanhoja tarinoita on turha pelätä, sillä joka hetki voit aloittaa uudestaan ja olla jotain muuta kuin mitä olit.
Nyt, ennen kuin tämä posti alkaa liiaksi rönsyilemään, niin palataan alkuun - lentokoneeseen 6 vuotta sitten...
No kone laskeutui, viisumihakemukseen määränpääksi epämääräisesti Masai Mara, autonvuokraaja pelasti minut taksikuskeilta, ajettiin keskustaan, näin haikaroita, täytin laput, sain avaimet, lähdin ajamaan väärään suuntaan(siis paikallisesti oikeaan), hoin koko päivän mielessä ja ääneen lausetta: "Pysy vasemmalla", löysin puoliksi tuurilla Maraan illansuussa, seurasin rekkaa kunnes se kääntyi johonkin majapaikkaan, tapasin Miken, join pari Tuskeria(olutta), opetin neljän eri maan kansalaiselle sanan: "Paskahousu", aamulla tuijottelin leijonaa jolla oli verinen naama aamiaisestaan, luulin tietäväni missä ajoin, eksyin, poltin oikean käteni niin että se turposi puoli senttiä joka suuntaan, juutuin autolla mutaan, ajoin 50km väärään suuntaan, törmäsin pimeällä oikeisiin ihmisiin, he näyttivät kättäni ja pyörittivät päätään, valkoinen ja yksin täällä ei ole hyvä asia, minut päästettiin hienoon lodgeen yöksi, teltassani oli hoitoainetta hiuksille ja kolmenhengen sänky, valtio luottokortille, aamulla kohti alkuperäistä yöpaikkaa, portilla vartijat pitivät puhuttelun, olivat etsineet minua koko yön, tuntui pahalta, maksoin vaikkei olisi tarvinnut, menin Miken luoksi, hän ja edellisen illan korttipelikaverit olivat olleet huolissaan, tuntui pahalta, sitten loppui käteiset, kortti ei käynyt täällä, Mike käski olla huolehtimatta ja sanoi lainaavansa rahaa, en ymmärtänyt, tärkeintä oli että minulla on hyvä loma josta voin kertoa kotona ystävilleni ja perheelleni, eteeni tuotiin olut, hakuna matata, loppu päivinä paljon hyviä kuvia ja videota, matka Miken kanssa Nairobiin, pankista käteistä, uuden ystävän luokse syömään, lasipullosta coka colaa peltimajassa, pieni digipokkari painoi kaulassa enemmän kuin koskaan, hyvästelyt ja kiitokset, nokka kohti keskustaa, ruuhkassa tunti ilman ilmastointia, lehtiä ja aurinkolaseja joka suunnasta, ikkunat kiinni, vielä kuumempi, auton palautus ja kyyti kentälle, tuplatarkastus kameralaukulle, takapuoli omalle paikalle, viimeinen huokaus, selvisin, olen hengissä.
Helsinki-Vantaalla faijaa odotellessa huomasin, että kenkääni oli jäänyt Keniasta pieni pala heinää. Istuin bussipysäkillä ja mietin mitä sanon kaikille kysyjille. Kokemus oli peloista huolimatta niin ylivaltaava, ettei kukaan tule koskaan ymmärtämään täysin sitä mitä yrität kertoa. Heidän täytyy kokea se itse. Maata tuijottaessani tajusin, että minusta taisi jäädä savanneille iso säkillinen pieniä palasia....
Pelko ei itsessään ole paha, mutta kuinka siihen suhtautuu voi kääntää asiat väärään suuntaan. Vai onko mikään suunta väärä jos siitä oppii jotain? Jos pelko lamauttaa, niin siitä on haittaa. Kun voittaa pelkonsa, luottamus itseensä ja siihen että pystyt hallitsemaan tilanteensa kasvaa. Esimerkki: Vieraassa kaupungissa ajaminen voi tuntua haastavalta, mutta kun on selvinnyt Nairobin keskustan liikenneympyräketjusta ruuhkassa pariin kertaan, niin sitä suhteuttaa Suomen liikennejärjestelyt hieman eri tavalla.
Itse huomaan pelkääväni eniten silloin, kun pitäisi alkaa tekemään jotain "pelottavaa". Ensimmäinen askel kohti tuntematonta on aina vaikein. Sitten kun on polviaan myöten suossa ja on pakko toimia, niin pelko väistyy toiminnan tieltä. Pyrin aina kysymään ennen ensimmäistä askelta, että jos teen tämän, niin mikä on pahinta mitä voi sattua? Ja pahinhan on kuolema(vaikka voihan sitä kuulemma elää tuonpuoleisessa ja sen jälkeenkin, mutta näin yleensä tässä elämässä). Jos en kuole, niin voin aina yrittää uudestaan.
"Helpommin pääset hengestäsi junaradalla, miksi lähteä Afrikkaan tappamaan itseäsi?" - sanoi faija, kun kuuli aikeistani lähteä yksin Keniaan.Se siitä perheen tuesta :)
Pelko on useasti epäonnistumisen pelkoa. Jos antaa itselleen luvan epäonnistua, niin sitä ei tarvitse pelätä. Menneisyyttä ja vanhoja tarinoita on turha pelätä, sillä joka hetki voit aloittaa uudestaan ja olla jotain muuta kuin mitä olit.
Nyt, ennen kuin tämä posti alkaa liiaksi rönsyilemään, niin palataan alkuun - lentokoneeseen 6 vuotta sitten...
No kone laskeutui, viisumihakemukseen määränpääksi epämääräisesti Masai Mara, autonvuokraaja pelasti minut taksikuskeilta, ajettiin keskustaan, näin haikaroita, täytin laput, sain avaimet, lähdin ajamaan väärään suuntaan(siis paikallisesti oikeaan), hoin koko päivän mielessä ja ääneen lausetta: "Pysy vasemmalla", löysin puoliksi tuurilla Maraan illansuussa, seurasin rekkaa kunnes se kääntyi johonkin majapaikkaan, tapasin Miken, join pari Tuskeria(olutta), opetin neljän eri maan kansalaiselle sanan: "Paskahousu", aamulla tuijottelin leijonaa jolla oli verinen naama aamiaisestaan, luulin tietäväni missä ajoin, eksyin, poltin oikean käteni niin että se turposi puoli senttiä joka suuntaan, juutuin autolla mutaan, ajoin 50km väärään suuntaan, törmäsin pimeällä oikeisiin ihmisiin, he näyttivät kättäni ja pyörittivät päätään, valkoinen ja yksin täällä ei ole hyvä asia, minut päästettiin hienoon lodgeen yöksi, teltassani oli hoitoainetta hiuksille ja kolmenhengen sänky, valtio luottokortille, aamulla kohti alkuperäistä yöpaikkaa, portilla vartijat pitivät puhuttelun, olivat etsineet minua koko yön, tuntui pahalta, maksoin vaikkei olisi tarvinnut, menin Miken luoksi, hän ja edellisen illan korttipelikaverit olivat olleet huolissaan, tuntui pahalta, sitten loppui käteiset, kortti ei käynyt täällä, Mike käski olla huolehtimatta ja sanoi lainaavansa rahaa, en ymmärtänyt, tärkeintä oli että minulla on hyvä loma josta voin kertoa kotona ystävilleni ja perheelleni, eteeni tuotiin olut, hakuna matata, loppu päivinä paljon hyviä kuvia ja videota, matka Miken kanssa Nairobiin, pankista käteistä, uuden ystävän luokse syömään, lasipullosta coka colaa peltimajassa, pieni digipokkari painoi kaulassa enemmän kuin koskaan, hyvästelyt ja kiitokset, nokka kohti keskustaa, ruuhkassa tunti ilman ilmastointia, lehtiä ja aurinkolaseja joka suunnasta, ikkunat kiinni, vielä kuumempi, auton palautus ja kyyti kentälle, tuplatarkastus kameralaukulle, takapuoli omalle paikalle, viimeinen huokaus, selvisin, olen hengissä.
Helsinki-Vantaalla faijaa odotellessa huomasin, että kenkääni oli jäänyt Keniasta pieni pala heinää. Istuin bussipysäkillä ja mietin mitä sanon kaikille kysyjille. Kokemus oli peloista huolimatta niin ylivaltaava, ettei kukaan tule koskaan ymmärtämään täysin sitä mitä yrität kertoa. Heidän täytyy kokea se itse. Maata tuijottaessani tajusin, että minusta taisi jäädä savanneille iso säkillinen pieniä palasia....
maanantai 2. toukokuuta 2011
Seikkailu odottaa osallistujia...
Mikeltä tuli viestiä jonkin aikaa sitten, että nyt on selvillä auto, leirikamppeet ja muutenkin koko budjetti laskettu niin tarkkaan, kun se on mahdollista. Autoksi olisi tulossa paku, eli Keniaksi Touring van :-) Ja tämähän passaa vallan mainiosti, sillä koko katto nousee ylös ja tilaa on nyt useammalle.
Nämä Nissanin ja Toyotan pakettiautot on safarien ja muunkin Kenian liikenteen varmaa vakiokalustoa. Jatkuva neliveto, radio ja varaosia helposti saatavilla.
Tähän mennessä reissuillani olen tottunut tarkkailemaan eläinten lisäksi puistoissa myös valkoisia pakuja ja maastoautoja, joista törröttää pitkä antenni. Sillä silloin kun tälläinen auto pysähtyy ja vaihtaa suuntaa vauhdilla on jossain toinen antenni-auto nähnyt eläimen. Ja nämä eläimet eivät ole antilooppeja vaan leijonia, gepardeja, leopardi, sarvikuono(muualla kuin Nakurussa) tai jotain yhtä harvinaista. Nyt olisi sitten vastaava radio omassa autossa, jolloin ei tarvitse seurata muita autoja. 2009 reissullahan tein oman harvinaisen spottauksen, kun olin etsimässä vaeltavia seepralaumoja Marassa joelle vievän tien varrella. Olin paahtanut 20min suuntaan jossa iltanuotiolla ollut kaveri kertoi nähneensä "tuhatpäin" knuita ja seeproja, mutta kun mitään ei ollut missään, niin päätin palata takas varmoille mestoille, kun aamu oli vielä nuori. Auton käännettyäni ehdin ajaa 10 metriä, kun näin korvan heinikossa. Jarrut pohjaan ja kattoluukusta ulos: Kaksi leijonaahan siellä kaadon vieressä mahat täynnä :) No koska valo oli mukava ja heinikko kohtuu lyhyt, niin jäin tunniksi ottamaan stillejä ja videopätkää. Tällä välin pari-kolme autoa pysähtyi vierelleni ja kuskit kehui spottaustani. Tuntui hienolta kun sai kerrankin näyttää muille mitä olin itse löytänyt savannilta.
Auto ja retkikamppeet tulee Miken ystävältä ja hinta on edullinen, joten varaus tulisi tehdä ASAPpina, sillä huippu kausi lähenee ja varaukset olisi hyvä olla jo. Nyt kun autoon mahtuu se n.8 henkeä, niin tavoitteena olisi, että saisin täältä suomesta vähintään 4 seikkailijaa mukaan, jotta kustannukset putoisivat alle 3000e/henkilö. Lähes kaikki, joilta olen kysynyt Afrikkaan lähdöstä, ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita ja innoissaan, mutta... niin aina tuntuu olevan se mutta. Loma-aikataulun sopimattomuuden ymmärrän ja työesteet, mutta loput on enemmän tai vähemmän järjesteltävissä. Raha on yksi yleisimmistä syistä. Nyt tiedoksi kaikille lukijoille: Etelän pakettimatkoille ja Thaimaaseen pääsee koska vaan ja samat järjestelyt tarjoaa aika moni taho. Minun Kenian matkoja ei kannata verrata mihinkään, ellei ole aiemmin käynyt Afrikassa. Näillä reissuilla jännittää varmasti :) Kokemuksia ei voi laskea rahassa. Itselläni ei ole koskaan ollut ylimääräistä rahaa lähtiessäni Afrikkaan. Olen lähtenyt, koska olen halunnut luopua turvallisuuden tunteesta ja katsoa mitä maailmalla on minulle näytettävää. Jos haluat mukaan kesän suurimpaan seikkailuun, niin ota yhteyttä nyt! Paikkoja rajoitetusti.
Näihin mainoksiin on hyvä lopettaa :)
Tähän mennessä reissuillani olen tottunut tarkkailemaan eläinten lisäksi puistoissa myös valkoisia pakuja ja maastoautoja, joista törröttää pitkä antenni. Sillä silloin kun tälläinen auto pysähtyy ja vaihtaa suuntaa vauhdilla on jossain toinen antenni-auto nähnyt eläimen. Ja nämä eläimet eivät ole antilooppeja vaan leijonia, gepardeja, leopardi, sarvikuono(muualla kuin Nakurussa) tai jotain yhtä harvinaista. Nyt olisi sitten vastaava radio omassa autossa, jolloin ei tarvitse seurata muita autoja. 2009 reissullahan tein oman harvinaisen spottauksen, kun olin etsimässä vaeltavia seepralaumoja Marassa joelle vievän tien varrella. Olin paahtanut 20min suuntaan jossa iltanuotiolla ollut kaveri kertoi nähneensä "tuhatpäin" knuita ja seeproja, mutta kun mitään ei ollut missään, niin päätin palata takas varmoille mestoille, kun aamu oli vielä nuori. Auton käännettyäni ehdin ajaa 10 metriä, kun näin korvan heinikossa. Jarrut pohjaan ja kattoluukusta ulos: Kaksi leijonaahan siellä kaadon vieressä mahat täynnä :) No koska valo oli mukava ja heinikko kohtuu lyhyt, niin jäin tunniksi ottamaan stillejä ja videopätkää. Tällä välin pari-kolme autoa pysähtyi vierelleni ja kuskit kehui spottaustani. Tuntui hienolta kun sai kerrankin näyttää muille mitä olin itse löytänyt savannilta.
Auto ja retkikamppeet tulee Miken ystävältä ja hinta on edullinen, joten varaus tulisi tehdä ASAPpina, sillä huippu kausi lähenee ja varaukset olisi hyvä olla jo. Nyt kun autoon mahtuu se n.8 henkeä, niin tavoitteena olisi, että saisin täältä suomesta vähintään 4 seikkailijaa mukaan, jotta kustannukset putoisivat alle 3000e/henkilö. Lähes kaikki, joilta olen kysynyt Afrikkaan lähdöstä, ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita ja innoissaan, mutta... niin aina tuntuu olevan se mutta. Loma-aikataulun sopimattomuuden ymmärrän ja työesteet, mutta loput on enemmän tai vähemmän järjesteltävissä. Raha on yksi yleisimmistä syistä. Nyt tiedoksi kaikille lukijoille: Etelän pakettimatkoille ja Thaimaaseen pääsee koska vaan ja samat järjestelyt tarjoaa aika moni taho. Minun Kenian matkoja ei kannata verrata mihinkään, ellei ole aiemmin käynyt Afrikassa. Näillä reissuilla jännittää varmasti :) Kokemuksia ei voi laskea rahassa. Itselläni ei ole koskaan ollut ylimääräistä rahaa lähtiessäni Afrikkaan. Olen lähtenyt, koska olen halunnut luopua turvallisuuden tunteesta ja katsoa mitä maailmalla on minulle näytettävää. Jos haluat mukaan kesän suurimpaan seikkailuun, niin ota yhteyttä nyt! Paikkoja rajoitetusti.
Näihin mainoksiin on hyvä lopettaa :)
perjantai 1. huhtikuuta 2011
3 vapaata paikkaa autossa
Hieman arveluttaa tehdä minkään muotoisia ilmoituksia näin huhtikuun ensimmäinen päivä, mutta nyt kun avautui pieni hetki kirjoittelulle, niin pakko käyttää hyödyksi.
Eli tällä hetkellä loppukesän Kenian seikkailulle olisi 3 vapaata paikkaa autossa. Ajoneuvon 2 muuta paikkaa on tietenkin minulle ja kuski/opas/kokille, joka näillä näkymin olisi hyvä ystäväni Mike.
Olen Miken kanssa ollut nyt tiiviissä sposti-vaihdossa ja odottelen seuraavaksi tarkempia lukemia budjettiarviosta. Tein oman budjettiarvion tein jonkin aikaa sitten. Lähetin myös pauli Afrikkaan ja takaisin -facebook ryhmän jäsenille kyselyn matkan hintaa koskien. Summa jota kyselyyn vastanneet olisivat valmiita(tai arvioivat muiden maksavan) maksamaan vaihtelivat 1000e ja 4000e välillä. Keskiarvo oli siinä 2500-3000e tienoilla. Tällä hetkellä oma(hieman yläkanttiin tehty) hinta-arvioni matkalle on 3000e, mutta siinä on moni asia laskettu huonoimman vaihtoehdon mukaan.
Koska tämä on ensimmäinen "ryhmämatkani", niin täytän paikat lähipiiristäni ja sen ympäristöstä, joka tarkoittaa myös, että itse matkustan nollavoitoilla. Eli jos matkan kustannukset jää ilmoittamani summan alle, niin annan ylijäämärahat takaisin matkaajille. Ja jos kustannukset nousee oman virhearvion takia yli ilmoittamani summan, niin maksan loput omasta pussista. Tämän ensimmäisen matkan pääpointti minulle on testata teoriaa useamman ihmisen yhteisestä matkasta Keniaan sillä tyylillä millä minä olen jo kolmesti matkannut ja itse järjestänyt matkan. Muutenhan homma on paljon simppelimpi, kuin esim. viime soolomatkallani, sillä menemme minulle jo tuttuihin kohteisiin ja lisäksi mukana on paikallinen luotettava kaveri. Suurin testialue on muonapuoli. Mitä vaaditaan 5 hengen ruokkimiseen niissä puistoissa, joissa yövytään leirintäalueella? Minulle ruokahuolto on ollut aina toissijainen asia Afrikan matkoilla. Viimeksi ostin kaupasta 30litraa vettä, 5 litraa todella makeeta mehua, pari isoa paahtoleipää, nötkötti-, hedelmäkoktail- ja sardiinisäilykkeitä(en löytänyt tonnikalaa :) sekä pari pussia pähkinöitä ja lavan olutta. Toisen paahtoleipäpussin vei takapenkiltä paviaani ja Marasta Nairobiin lähtiessäni annoin maasai-pojille loput säilykkeet. Aamiainen oli normaalisti pari kuivaa leivän palaa ja hedelmäsäilykepurkki. Päivät kului ajellessa puistoissa tai niiden väliä, joten nälkää piti kurissa neste ja pähkinät. Ympäröivän luonnon hämmästely, isojen eläinten etsiminen ja koko yksinäisen seikkailun huuma jätti aina näläntunteen toisisjaiseksi :)
Kunnes saan tarkempia lukuja Mikeltä, niin voin kuitenkin luvata, että jos olet valmis maksamaan 3000e matkasta lentoineen, yöpymisineen ja ruokineen, niin seikkailusi on taattu. Jos asiat menee hyvin nappiin, niin saat satoja euroja takaisin matkan jälkeen. Tilaisuuteen kannattaa nyt tarttua, sillä testireissua seuraava matka onkin jo noin 500 euroa kalliimpi...
Vielä lopuksi traileri johon törmäsin tänään(ja jonka takia päätin kirjoittaa nyt enkä huomenna). Olen katsonut sen tämän työpäivän(lähinnä kuvankäsittelyjä ja sähköposteja) aikana vähintään 5 kertaa ja vierittänyt muutaman kyyneleen kananlihojen kera. Ehkä henk.koht. flashbackien takia, ehkä siksi koska haluan tehdä joku kaunis päivä jotain vastaavaa...
Ja jos kone kestää niin katsokaa ihmeessä 1080p:nä koko ruudulta ja valmistautukaa pudottamaan leukanne :)
Ensi heinäkuuksi en voi luvata viiden urosleijonan laumaa tai viiden pennun gepardipentuetta, mutta kuten aina sanon: "Kaikki on mahdollista!"
Eli tällä hetkellä loppukesän Kenian seikkailulle olisi 3 vapaata paikkaa autossa. Ajoneuvon 2 muuta paikkaa on tietenkin minulle ja kuski/opas/kokille, joka näillä näkymin olisi hyvä ystäväni Mike.
Olen Miken kanssa ollut nyt tiiviissä sposti-vaihdossa ja odottelen seuraavaksi tarkempia lukemia budjettiarviosta. Tein oman budjettiarvion tein jonkin aikaa sitten. Lähetin myös pauli Afrikkaan ja takaisin -facebook ryhmän jäsenille kyselyn matkan hintaa koskien. Summa jota kyselyyn vastanneet olisivat valmiita(tai arvioivat muiden maksavan) maksamaan vaihtelivat 1000e ja 4000e välillä. Keskiarvo oli siinä 2500-3000e tienoilla. Tällä hetkellä oma(hieman yläkanttiin tehty) hinta-arvioni matkalle on 3000e, mutta siinä on moni asia laskettu huonoimman vaihtoehdon mukaan.
Koska tämä on ensimmäinen "ryhmämatkani", niin täytän paikat lähipiiristäni ja sen ympäristöstä, joka tarkoittaa myös, että itse matkustan nollavoitoilla. Eli jos matkan kustannukset jää ilmoittamani summan alle, niin annan ylijäämärahat takaisin matkaajille. Ja jos kustannukset nousee oman virhearvion takia yli ilmoittamani summan, niin maksan loput omasta pussista. Tämän ensimmäisen matkan pääpointti minulle on testata teoriaa useamman ihmisen yhteisestä matkasta Keniaan sillä tyylillä millä minä olen jo kolmesti matkannut ja itse järjestänyt matkan. Muutenhan homma on paljon simppelimpi, kuin esim. viime soolomatkallani, sillä menemme minulle jo tuttuihin kohteisiin ja lisäksi mukana on paikallinen luotettava kaveri. Suurin testialue on muonapuoli. Mitä vaaditaan 5 hengen ruokkimiseen niissä puistoissa, joissa yövytään leirintäalueella? Minulle ruokahuolto on ollut aina toissijainen asia Afrikan matkoilla. Viimeksi ostin kaupasta 30litraa vettä, 5 litraa todella makeeta mehua, pari isoa paahtoleipää, nötkötti-, hedelmäkoktail- ja sardiinisäilykkeitä(en löytänyt tonnikalaa :) sekä pari pussia pähkinöitä ja lavan olutta. Toisen paahtoleipäpussin vei takapenkiltä paviaani ja Marasta Nairobiin lähtiessäni annoin maasai-pojille loput säilykkeet. Aamiainen oli normaalisti pari kuivaa leivän palaa ja hedelmäsäilykepurkki. Päivät kului ajellessa puistoissa tai niiden väliä, joten nälkää piti kurissa neste ja pähkinät. Ympäröivän luonnon hämmästely, isojen eläinten etsiminen ja koko yksinäisen seikkailun huuma jätti aina näläntunteen toisisjaiseksi :)
Kunnes saan tarkempia lukuja Mikeltä, niin voin kuitenkin luvata, että jos olet valmis maksamaan 3000e matkasta lentoineen, yöpymisineen ja ruokineen, niin seikkailusi on taattu. Jos asiat menee hyvin nappiin, niin saat satoja euroja takaisin matkan jälkeen. Tilaisuuteen kannattaa nyt tarttua, sillä testireissua seuraava matka onkin jo noin 500 euroa kalliimpi...
Vielä lopuksi traileri johon törmäsin tänään(ja jonka takia päätin kirjoittaa nyt enkä huomenna). Olen katsonut sen tämän työpäivän(lähinnä kuvankäsittelyjä ja sähköposteja) aikana vähintään 5 kertaa ja vierittänyt muutaman kyyneleen kananlihojen kera. Ehkä henk.koht. flashbackien takia, ehkä siksi koska haluan tehdä joku kaunis päivä jotain vastaavaa...
Ja jos kone kestää niin katsokaa ihmeessä 1080p:nä koko ruudulta ja valmistautukaa pudottamaan leukanne :)
Ensi heinäkuuksi en voi luvata viiden urosleijonan laumaa tai viiden pennun gepardipentuetta, mutta kuten aina sanon: "Kaikki on mahdollista!"
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Vuosi 2011
Paljon on taas vettä virrannut... :)
Mutta nyt puhaltaa taas uudet tuulet.
Eli tänä vuonna tapahtuu se idea mikä alkoi pyöriä päässä jo 4 vuotta sitten. Ensimmäinen järjestetty kuvausmatka Keniaan. Kohdeasiakkaina valokuvaajat. Ja jos kaikki menee nappiin(ja miksi ei menisi :) niin vuonna 2012 matkoja tullaan järjestämään useampi.
Alustavat valmistelut ovat käynnissä ja koitan niin nopeasti kuin mahdollista vahvistaa päivät ja hinnat.
Laitoin samalla pienen kyselyn siitä mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan matkasta.
Seuraavat "suunnat" reissun luonteesta ovat kuitenkin jo aika selvät vaikkakin lopullinen muoto määräytyy asiakkaiden mukaan.
Mutta nyt puhaltaa taas uudet tuulet.
Eli tänä vuonna tapahtuu se idea mikä alkoi pyöriä päässä jo 4 vuotta sitten. Ensimmäinen järjestetty kuvausmatka Keniaan. Kohdeasiakkaina valokuvaajat. Ja jos kaikki menee nappiin(ja miksi ei menisi :) niin vuonna 2012 matkoja tullaan järjestämään useampi.
Alustavat valmistelut ovat käynnissä ja koitan niin nopeasti kuin mahdollista vahvistaa päivät ja hinnat.
Laitoin samalla pienen kyselyn siitä mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan matkasta.
Seuraavat "suunnat" reissun luonteesta ovat kuitenkin jo aika selvät vaikkakin lopullinen muoto määräytyy asiakkaiden mukaan.
- Matka on tarkoitettu ensisijaisesti valokuvausta harrastaville. Niin aloittelijoille, kuin ammattilaisille.
- Koska valokuvaaminen on pääteemana, niin kaikki valmistelut ja järjestelyt peilataan sen mukaisesti. Eli rantalomailu Mombasassa jää väliin :)
- Oma paikallinen opas/kuljettaja/kokki.
- Itse toimin tulkkina, toisena oppaana ja "valokuvauksellisena oppaana".
- Koska matkalla on tarkoitus kokea ja tallentaa Kenian luontoa ja kultuuria, niin liikkuminen ja yöpyminen suoritetaan "maan tasalla", jolloin pääsee lähemmäs sitä tunnetta jota koitetaan välittää myös niihin otettuihin valokuviin. Tätä puolta matkasta ei kannata väheksyä, sillä niistä ne kokemukset vasta tulevat :)
- Välimatkat taitetaan omalla maastoajoneuvolla.
- Matka EI tule olemaan pakettimatka-5 tähden hotelli-vesipuisto. Mukavuuksista joutuu tinkimään(itse käyttäisin sanamuotoa: pääsee kokemaan jotain aivan uutta). Jos pelkää kuollakseen isoja/pieniä hyönteisiä, lintuja, pieniä kädellisiä, pölyä ja likaa, reikä vessaa ja haaleaa/kylmää suihkua, niin en suosittele tätä reissua sinulle.
- Matkalla on tarkoitus käydä 3-4 puistossa ja viettää näissä 1-3 yötä/puisto. Yöpyminen vaihtelisi ihan perus telttamajoituksesta(vaihtoehtona myös hammock) - isoon kivijalalliseen telttaan missä sänky - ja mahdollisesti pieneen hotellihuoneeseen Nairobissa.
- Viimeisinä päivinä Nairobissa olisi mahdollisuus käydä silittelemässä kirahveja, orpoja sarvikuonoja ja norsuja hyväntekeväisyys säätiön tilalla. Myös käynti kansallismuseossa on aika mahtava kokemus. Älyttömästi täytettyjä eläimiä ja esi-isien kalloja :)
- Eli luvassa olisi varmasti kouriintuntuva kokemus Afrikan villistä luonnosta ja Kenian kultuurista.
- Matka aika on 10-12 päivää ja sijoittuu Heinäkuun loppuun.
Jos kiinnostuit matkasta, niin ota välittömästi yhteyttä, sillä tälle ensimmäiselle matkalle on paikkoja rajoitetusti.
Ja ei muuta kun Discovery päälle, Rain Dance Shiraz-Ruby Cabernet hanapakkaus auki ja unelmoimaan Africasta ;)
torstai 18. marraskuuta 2010
Elokuun Ivalojoen mustikkadietti
Tässä siis tuon Ivalo-reissun ruokavaliokertomus facebook-sivuiltani...
Mustikka-dieetti kestää neljä päivää. Tämä aika olisi hyvä viettää yksinään ja eristyksessä välttyäksesi mahdollisilta houkutuksilta.
1. päivän aamuna herää ajoissa ja voit normaaliin tapaan vetäistä aamiaiseksi esim. Finnairin muhkean ja täyteläisen kinkku-juustopatongin. Tämän jälkeen kävele reippaalla vauhdilla maantiellä ja maastossa n. 5h (n.17km)ylittäen kuitenkin vähintään yhden kosken, jotta saat märillä kengillä hieman lisää epämukavuutta ja haastetta. Syö kävelyn aikan kourallinen mustikoita ja hieman variksenmarjoja(Huom. variksenmarjoja ei kannata syödä kuin ensimmäisenä päivänä, sillä ne eivät ole terveellisisä). Illalla harrasta kevyttä seisoskelua 5h(esim. kalastusta), mutta tärkeää on että hankit tällätavoin hieman turhautuneen olotilan. Ennen nukkumaan menoa juo yksi pieni olut.
2. päivänä syö aamupalaksi kaksi kourallista mustikoita ja kävele haasteellisessa maastossa harhaillen 6km ja koita nyrjäyttää toinen nilkka, jotta ensimmäisen päivän rakko varpaassa ei enään tunnu niin pahalta. Iltapäivällä seiso rankkasateessa niin, että saat kengät taas märäksi. Tätä seisomista harrasta se tuttu 5h ilman mitään tuloksia ja saat taas saman jännän epäonnistuneisuudentunteen takaisin. Tässä vaiheessa voit ruokavalioon lisätä mustikoiden rinnalle jo vajaan kourallisen raakoja puolukoita ja mustikoita. Juo jälleen yksi olut ennen nukkumaan menoa.
3. päivän aluksi syö kaksi kourallista mustikoita ja odota sateen alkua, jonka jälkeen kiipeä kipeällä nilkalla 200m liukasta kalliorinnettä ja laskeudu suoalueille kastelemaan kenkäsi. Harhaile vielä vaikeakulkuisessa maastossa n. 6km/3h. Samalla voit syödä jälleen mustikoita n. kourallisen. Illalla seisoskele 3h jonka jälkeen muista valmistautua yölliseen tyhjennykseen juomalla oluen ja syömällä pienen kalan ja jonkun tatin. Yöllinen tyhjennys kestää 2-3h(aika on riippumaton vatsan sisällön määrästä) jolloin ulostat nestemäisesti suolen tyhjäksi ja oksennat ruuat ja vatsahapot pois elimistöstä. Takareisien ja pohjeiden krampit kuuluvat tyhjennykseen ja kestävät pitkälle seuraavaan päivään.
4. päivä aloita rauhallisesti liikkuen sillä sinulla saattaa olla hutera olo 4-5h unien jälkeen. Huimaukset ja krampit lievenevät aamun mittaan, joten aloita reipas 5-6h(17km) kävely kourallisella mustikoita ja kastele kenkäsi jo alkumatkasta koskessa edesauttaaksesi uusien rakkojen syntyä. Viimeiset tunnit kävelystä voivat tuntua raskaalta, joten syö taas kourallinen mustikoita. Illalla lopetellessasi dieettiä syö vatsasi lähes täyteen(esim. lihapiirakka nakeilla, kananmunalla ja juustolla), jonka jälkeen tarkkaile pahaa oloasi ja oksenna ylimääräiset pois. Siinä se. Onneksi olkoon - olet onnistuneesti suorittanut Paulin mustikka-dieetin!
Dieetin ravintosisältö:
Mustikat n. 600g = 198kcal
Oluet 2kpl = 353kcal
YHT: 551kcal(jaettuna 3,5 vuorokaudella on 157kcal/vrk)
Sientä, kalaa ja yhtä olutta ei laskettu tähän sillä ne poistuivat tyhjennyksen aikana. Myöskin alkupatonki ja jälkiruokalihis eivät kuuluneen varsinaiseen dieettiin.
Hitusen ylipainoinen 30v. mieshenkilö pääsee tällä dieetillä n. 4900kcal päivä vajeeseen ja menettää n. 3,5kg painostaan.
Huom!
Dieetin jälkeinen yleinen kankeus ja kiputilat koko lihaksistossa, lievä ärtyisyys, kasvoalueidenihon kuivuminen ja lohkeilu, silmänvalkuaisten kellertävyys sekä vahvat traumaattisen inhoreaktiot kalaa, sieniä, jokea ja metsää ylipäätään ovat aivan normaaleja sivuoireita.
Päiväohjeista puuttui maininta siitä, että kaikessa kävelyssä(ja kiipeilyssä) tulee kantaa n.13kg reppua selässä ja että juomavettä ei kannata rajoittaa(paitsi yöllisen tyhjennyksen aikana).
Mustikka-dieetti kestää neljä päivää. Tämä aika olisi hyvä viettää yksinään ja eristyksessä välttyäksesi mahdollisilta houkutuksilta.
1. päivän aamuna herää ajoissa ja voit normaaliin tapaan vetäistä aamiaiseksi esim. Finnairin muhkean ja täyteläisen kinkku-juustopatongin. Tämän jälkeen kävele reippaalla vauhdilla maantiellä ja maastossa n. 5h (n.17km)ylittäen kuitenkin vähintään yhden kosken, jotta saat märillä kengillä hieman lisää epämukavuutta ja haastetta. Syö kävelyn aikan kourallinen mustikoita ja hieman variksenmarjoja(Huom. variksenmarjoja ei kannata syödä kuin ensimmäisenä päivänä, sillä ne eivät ole terveellisisä). Illalla harrasta kevyttä seisoskelua 5h(esim. kalastusta), mutta tärkeää on että hankit tällätavoin hieman turhautuneen olotilan. Ennen nukkumaan menoa juo yksi pieni olut.
2. päivänä syö aamupalaksi kaksi kourallista mustikoita ja kävele haasteellisessa maastossa harhaillen 6km ja koita nyrjäyttää toinen nilkka, jotta ensimmäisen päivän rakko varpaassa ei enään tunnu niin pahalta. Iltapäivällä seiso rankkasateessa niin, että saat kengät taas märäksi. Tätä seisomista harrasta se tuttu 5h ilman mitään tuloksia ja saat taas saman jännän epäonnistuneisuudentunteen takaisin. Tässä vaiheessa voit ruokavalioon lisätä mustikoiden rinnalle jo vajaan kourallisen raakoja puolukoita ja mustikoita. Juo jälleen yksi olut ennen nukkumaan menoa.
3. päivän aluksi syö kaksi kourallista mustikoita ja odota sateen alkua, jonka jälkeen kiipeä kipeällä nilkalla 200m liukasta kalliorinnettä ja laskeudu suoalueille kastelemaan kenkäsi. Harhaile vielä vaikeakulkuisessa maastossa n. 6km/3h. Samalla voit syödä jälleen mustikoita n. kourallisen. Illalla seisoskele 3h jonka jälkeen muista valmistautua yölliseen tyhjennykseen juomalla oluen ja syömällä pienen kalan ja jonkun tatin. Yöllinen tyhjennys kestää 2-3h(aika on riippumaton vatsan sisällön määrästä) jolloin ulostat nestemäisesti suolen tyhjäksi ja oksennat ruuat ja vatsahapot pois elimistöstä. Takareisien ja pohjeiden krampit kuuluvat tyhjennykseen ja kestävät pitkälle seuraavaan päivään.
4. päivä aloita rauhallisesti liikkuen sillä sinulla saattaa olla hutera olo 4-5h unien jälkeen. Huimaukset ja krampit lievenevät aamun mittaan, joten aloita reipas 5-6h(17km) kävely kourallisella mustikoita ja kastele kenkäsi jo alkumatkasta koskessa edesauttaaksesi uusien rakkojen syntyä. Viimeiset tunnit kävelystä voivat tuntua raskaalta, joten syö taas kourallinen mustikoita. Illalla lopetellessasi dieettiä syö vatsasi lähes täyteen(esim. lihapiirakka nakeilla, kananmunalla ja juustolla), jonka jälkeen tarkkaile pahaa oloasi ja oksenna ylimääräiset pois. Siinä se. Onneksi olkoon - olet onnistuneesti suorittanut Paulin mustikka-dieetin!
Dieetin ravintosisältö:
Mustikat n. 600g = 198kcal
Oluet 2kpl = 353kcal
YHT: 551kcal(jaettuna 3,5 vuorokaudella on 157kcal/vrk)
Sientä, kalaa ja yhtä olutta ei laskettu tähän sillä ne poistuivat tyhjennyksen aikana. Myöskin alkupatonki ja jälkiruokalihis eivät kuuluneen varsinaiseen dieettiin.
Hitusen ylipainoinen 30v. mieshenkilö pääsee tällä dieetillä n. 4900kcal päivä vajeeseen ja menettää n. 3,5kg painostaan.
Huom!
Dieetin jälkeinen yleinen kankeus ja kiputilat koko lihaksistossa, lievä ärtyisyys, kasvoalueidenihon kuivuminen ja lohkeilu, silmänvalkuaisten kellertävyys sekä vahvat traumaattisen inhoreaktiot kalaa, sieniä, jokea ja metsää ylipäätään ovat aivan normaaleja sivuoireita.
Päiväohjeista puuttui maininta siitä, että kaikessa kävelyssä(ja kiipeilyssä) tulee kantaa n.13kg reppua selässä ja että juomavettä ei kannata rajoittaa(paitsi yöllisen tyhjennyksen aikana).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)