Kullanhuuhdontaa ja kalastusta

Eli tämän vuoden reissu on valokuvaus-survival-seikkailu-vaellus Lappiin Ivalojoen maisemiin.
Idea on kytenyt jossain muodossa jo reilun vuoden: siitä asti kun näin ensimmäisen jaksoni tv-ohjelmasta Man vs. Wild with Bear Grylls. Ja kyseessä oli erikoisjakso, jossa oma alltimefavorite-näyttelijä Will Ferrell on Bearin mukana matkassa. Tässä pieni maistiainen:

Sarjaa katsoin ahkerasti ennen viime vuoden Afrikan reissua ja innostuin uudestaan pari kuukautta sitten, jolloin aloin miettimään parin yön vaellusta jonnekkin luonnonpuistoalueelle jossa yrittäisi kerätä ja kalastaa kaiken ruuan. Kaksi yötä siksi, että sen kestää vielä hengissä vaikkei mitään söisi :) Kyseessä ei niinkään ole tapa testata kuinka kova jätkä oikeesti on, vaan ennemminkin uteliaisuus siitä mitä päässä alkaa liikkua, kun nälkä tulee ja joutuu tekemään toisenlaisia valintoja sen taltuttamiseksi - kuin että ajaisi kilometrin matkan Siwaan ja heittäisi Saarioisen lätyt mikroon. Ja kuinka nälkä vaikuttaa kalastamismotivaatioon, kun tarkoituksena on saada energiaa, jotta jaksaa taas vaeltaa seuraavana päivänä. Muuttuuko myös tarkkaavaisuus marjoja ja sieniä kohtaan(tai ylipäätään ympäristöön), kun repussa ei ole suuhun pantavaa ja rahalla ei saa mitään. Kalastusvälineinä minulla on UL-setti ja kourallinen uistimia. Pieni koko ratkaisi. Tyttöystävä lahjoitti myös todella pienen sienikirjan, jottei mene väärä vahvero suuhun(meinasin ensin kirjoittaa tatti, mutta en naurultani pystynyt :)

Kullanhuuhdonta tuli mukaan kuvioihin vasta myöhemmin, kun olin lukenut netistä infoa Ivalojoen ja Hammastunturin ympäristöstä ja löysin viittauksia vielä tänä päivänä tapahtuvaan kullankaivuuseen. Pari klikkausta myöhemmin katselin jo vaskoolia verkkokaupasta ja minuutin päästä olin jo (studion)naapurin kultasepättären(Hopealukki) luona tarkastelemassa miltä kulta painaa ja kuinka suuri hippu on gramma kultaa.
Sitten parin päivän päästä kirjastoon ja seuraavalla viikolla noutamaan vaskooli ja huuhdontatarvikkeet naapurikunnasta Tuusulasta - Hipputeos Oy:stä.
Nyt olen youtubesta kelaillut huuhdontaohjeita ja koikeillut hopea-nokareiden huuhtomista oman pihan hiekkalaatikolla vesiämpärin kanssa. Ja toimii!!

Kolmas "rasti" reissulla on valokuvaus - omaksi huviksi ja asiakkaalle(ja ehkä myös tuleville). Vaikka saman tyyppistä mainoskuvaa tein jo Afrikassa, niin nyt haastetta lisää asiakkaan(ja itseni) asettama laatu/tehokkuus ja kuvauskalusto, joka ei heti paperilla tue ensimmäistä seikkaa(mutta sopii muuten matkaan). Tämä epäkohta on tiedostettu jo alusta alkaen, mutta ei luovaa työtä voi tehdä mielestäni ilman tarvittavia haasteita. Ja jos muut kaavan muuttujat eivät niitä tarpeeksi anna, niin lisään itse haastekerrointa :)

Kuvaus-keissistä ja kalustosta lisää seuraavassa postissa...

pauli Lappiin ja takaisin 2010

Noniin, taas on vierähtänyt tovi viime kirjoituksesta. Välissä ollut studion muuttoa ym. Lomaa en aikonut pitää tänä kesänä, mutta jotenkin idea vaeltamisesta tässä etelän lähialueiden luonnossa survival-hengessä karkasi lapasesta ja ensi sunnuntaina lennän Ivaloon ilman ruokaa repun, virvelin ja vaskoolin kanssa :)

Eli yövyn kolme yötä Ivalojoen tuntumassa kalastaen(eli ruokaa keräten), kultaa huuhtoen(teoreettiset mahkut löytää jotain ovat hyvät, mutta odotukset sitäkin suuremmat) ja valokuvaten(uusi hammock saapui tänään ja siitä pitäisi hyvät kuvat saada valmistajalle).
Matkaa taitan kävellen, eli lähden lentokentältä yhteen suuntaan ja hölkkään keskiviikkona takaisin terminaaliin.

Huomenna lisää matkan yksityiskohtia...

Ja vihdoin niitä kuvia...

Kun tulin 7kk sitten Keniasta, niin mulla meni 3kk ennen kuin kerkesin kurkata ulkoiselle kovolle ja kopioida kuvat ja videot koneelle. Sen verran vauhdikas oli syksyn alku. Kuvia oon käsitellyt ja valikoinut pariin otteeseen, mutta nyt olisi ensimmäinen erä ulkona. En ole yrittänyt edes valita "parhaita", sillä hyviä kuvia on paljon ja moni on eri tavalla "hyvä".
Niin Suomeen asti kuvia toin n. 1500kpl ja videoklippejä n. 20kpl. Onneksi Adobe julkisti tovin sitten Lightroom 3 Betan ja parantunut vinjetointi mahdollisti muokata aikatehokkaasti ison määrän kuvia. Taidan päivittää tuohon LR3:een jo pelkästään työmielessä, kunhan ne sen ulos saavat(toivottavasti ennen kesää).

Mutta kuvia siis nyt osoiteessa: www.paulijuppi.com jossa siis oma Kenya-osio ja muuta valoa jota on kennoilleni tarttunut vuosien varrella. Nauttikaa!

Facebookiin on myös ilmestynyt tämän blogin nimeä kantava ryhmä johon kannattaa liittyä jos jo FB:n aktiiviseen jäsenistöön kuuluu.

pauli Afrikkaan ja takaisin

Videota kehiin!

Tässä nyt olis se lupaamani video, jonka esitin myös Nikonin osastolla DigiExpossa viime vuoden marraskuussa. Myös ensimmäinen Youtube uploadini ikinä! Hullulta tuntuu kun joka toisella on jotain videoita tuolla ja minä olen sentään leikkinyt videokameroitten kanssa aktiivisesti jo yli kymmenen vuotta...

Laittakaa tähtiä ja kommentteja videolle, jos siltä tuntuu. Muista maksimoida ruutu ja katso HD 720p asetuksella(jos koneessa vaan potku riittää :)

Olkaa hyvä :)

Panoraama-perjantai

Noni, nyt on taas ollut aikaa vääntää muutamia panoraama-kuvia, joita sillon viime vuonna tuli otettua. En todellakaan oo pitäny mitään kiirettä näiden kirjotusten ja kuvien teossa, mutta nyt alkaa aikaa järjestymään tällekkin blogille...

Youtube-tili on luotu ja sinne uppaan ainakin ton Nikonille tehdyn videon ja jotain vanhaa kamaa myös. Myös afrikkakuvia on tulossa esiin pian runsaasti, nämä panoraamat kuuluu samaan settiin.

Täytyy sen verran näistä kuvista sanoa, etten ollut ennen reissua ottanut ja tehnyt kuin kourallisen panoraamoja, joten oppirahat tuli maksettua joissain kohti. Nyt ne sujuu jo mallikkaammin :) Ja kivaahan noita on käsitellä, kun kone tekee parhaassa tapauksessa koko homman.

Laitan nuo myöhemmin esille isommalla resolla, jotta näkee vähän enemmän yksityiskohtia(eli eläinten pökäleitä maassa :)

Nauttikaa!

Digiexpo 09 ja Kenian matka

...juu tässä kävi nyt näin, että työkireet oli niin valtavat, etten kerennyt purkamaan kuvasaalista matkalta vasta kun nyt pari viikkoa sitten.

Huomenna lauantaina olen siis Digiexpossa Nikonin osastolla klo. 15.00 kertomassa viimeisestä matkastani ja näyttämässä D90:llä kuvattua materiaalia.

Uudet henk.koht kotisivutkin on ihan kohta auki ja sinne tulee oma Kenia-kuvagalleria.

Tuon messuilla esitettävän videon laitan tänne, kunhan kerkiän.

Koitetaas nyt taas saada tämä blogi uudestaan vauhtiin!

Ei mitään järkeä!! #!?#!!!

Vika paiva reissusta alko aikaisella nousulla ja ryhmittymisella aamuruuhkaan Nairobi National Parkin Main Gatea kohti. Puistossa oli aika hiljasta, enka tormannu kun kahteen autoon koko paivana. En odottanut juuri mitaan puistolta, joten korottelin vain ympari-ampari ilman gepsia. Elaimia oli ihan mukavasti mutta en ottanut kun ehka 10 kuvaa 4,5h aikana. Kiva yllatys oli hippo pool johon ajoin melkeen vahingossa. Siella sitten kivaari-rangeri vei mut kavelylle ja naytti krokotiilin ja hipon joesta. Tai siis sen mita niista naky. Krorosta juuri sen verran silmia ja kuonoa, etta se saatto olla puusta veistetty ja ankkuroitu pohjaan, silla ei edes liikkunut virran mukana. Hippo sentaan liikku vahan ja paasti aania, mutta sieraimet oikeastaan vaan erotti. Olis hyvin voinu olla hydraulinen animatronics-hippo, niin koyhalta elehtely vaikutti. No tulipahan nekin nahtya, kun en Marassa jaksanut sinne Mara Riverille asti ajaa. Aamupaivan gamen jalkeen palasin Acacia Campille ja sit lahettiin palauttaa mun suzuki keskustaan. Mike sai serkultaan auton lainaksi joten kavimme Nairobin kansallismuseossa?? Ja sitten Mike naytti kotonaan olevia rakentamiaan vuokra-asuntoja omaa uudistunutta kamppaansa. Ne lukijat jotka ovat lukeneet ensimmaisia postejani, niin muistavat miten kuvailin kontrastia Miken olemuksen ja asumuksen valilla. Nyt tuo ero on kaventunut huomattavasti. Kampat oli betonia, sahkot toimi ja oli vielapa digi-tv !!
Hienoa oli nahda etta asiat on menny parempaan suuntaan.
Illalla sain sitten kyydin kentalle ja Miken serkku Patrick kertoi tulevansa ensi vuonna ehka tyoharjotteluun Suomeen ja kyseli paljon kotimaastamme. Odottelin sitten kentalla n. 5h koneen lahtoa. Nyt olen jo lahtenyt Istanbulista ja parin tunnin paassa Suomesta. Matka alkaa olla finaalissa. Tunne on jotenkin mitaton. Ihan kun olis vieraillu eri maailmassa, joka ei ole mitenkaan yhteydessa omaani...
Yksi asia mista tulen heti nauttimaan ja kiittamaan Suomea on liikennesaannot ja kayttaytyminen. Eilen oli kylla lahella palaa kaamit liikenteessa. Porukka on siela niin tyhmia,etteivat tajua edes omaa etuaan paastaessaan toisen auton edestaan. Ei mitaan jarkea koko touhussa. Ei mikaan ihme, etta 90% autoista on lommoja ja naarmuja auton iasta riippumatta. Toinen juttu johon tormasin lahes 2000 ajetun km jalkeen vain pari kertaa oli suojatie. Siis mikaan ei arsyta enemman,ku se etta oot jus selvinny puikkelehtimaan lommoitta autojen seassa ja saat kiihdytettya valjemmille vesille,niin joku jalankulkija hyppaa keskelle highwayta. Ja jos risteyksessa on valot jalankulkioille, niin se on ihan sama mita varia ne nayttaa. Siis ihan holtitonta touhua, ihmiset leikkii hengellaan taala.
Niin ja auto ei jaa katsastamatta, jos fyrkkaa loytyy, ja sen nakee kadun varsilla.
Voi olla etta pidan parin paivan tauon blogiin nyt matkan paatyttya,silla firmalle on kertynyt aika paljon tekemattomia toita. Kiitos seurastanne(hieman passiivisesta kyllakin :) matkalla,mutta muistakaa ettei tarina tahan lopu. Olen kirjoittanut muistiin aika monta hauskaa/erikoista yksityiskohtaa, joista kirjottelen sitten kun on sopiva hetki/aihe.
Kohta Helsinki vaikenee....